Taloudellisesti laihaa näkyvissä

Ei uutta budjettirintamalla lokakuun osalta – vituiks meni mutta menköön.

Mennään tällä budjetilla nyt loppuvuosi, vaikka on nähty jo kymmenen kertaa ettei siinä pysytä millään. Teen ensi vuodelle sitten uuden budjetin ja katsotaan miten siinä pysytään. Harmi vain, että meidän talouden menot kasvaa ensi vuonna ja samaan syssyyn tulot laskee. Ei mikään paras mahdollinen yhtälö.

Vuodenvaihteessa saamme jännittää syntyykö perheemme toinen tyttö tänä vuonna vai ensi vuonna. Tästä syystä siis menomme kasvavat, kun kolmesta tuleekin neljä. Hankintoja ei onneksi tälle uudelle tulokkaalle tarvitse kovin paljon tehdä. Laskenkin tässä juuri kuluja myöhempään postaukseen aiheesta ”Paljonko perheen toinen vauva maksaa”. Mieheni jatkaa päätoimisesti opiskelua ensi vuonna, joten hänen tulot pienenevät. Omat tuloni pienenevät tietenkin myös, sillä tipun äitiysrahalle ja samalla loppuu esikoisen joustava hoitoraha kokonaan pois. En ole laskenut paljonko tulot laskevat, mutta nettovaikutus taitaa olla jotain 500-600 euron luokkaa.

Odotan innolla kuitenkin uudenlaista elämänvaihetta! Taloudellisesti melko laihaa kyllä tulossa. Toivottavasti osaamme nyt laskea elintasoa, ettei kaikki säästöt kulu ihan loppuun ensi vuoden aikana. Meillä on tietenkin mahdollisuus lopettaa nykyinen säästäminen ja lisäksi lainoihin voi pyytää lyhennysvapaata, emme ole tätä mahdollisuutta vielä ollenkaan käyttäneet.

Äitiyslomalla voisi lisärahaa saada, kun realisoisi sijoituksia. Maailmantalous päätti nyt meidän perheen kannalta todella huonoon aikaan lähteä laskuun. En todellakaan aio myydä osakkeitani nyt kun niiden arvo vain laskee ja laskee. Oma salkkuni ei onneksi ole vielä kovin paljon miinuksella, mutta kyllä alaspäin tullaan kovaa. Kevään osinkoja odotellessa...

Tämänhetkinen tilanne

Viimeisin taloudellinen ratkaisumme on herättänyt ihmetystä monelta taholta. Vuoden alussa mieheni jäi opintovapaalle. Samaan aikaan minä jatkoin osittaisella hoitovapaalla, vaikka työnantajani toivoi minua jo kokopäiväisesti töihin. Tulomme koostuvat miehen aikuiskoulutustuesta, minun palkasta, lapsilisästä sekä Kelan maksamasta joustavasta hoitorahasta. Yhteenlasketut nettotulot ovat noin 2700e/kk. (onko tämä siis paljon vai vähän?! tästä myöhemmin lisää) Tuloista maksamme asuntolainan, autolainan, luottokorttivelan ja tietenkin kaikki elämämme menot. Autolainaan pyysimme lainaerän pienennystä, mutta muuten maksamme lainat edelleen normaalisti.

Miten tämä on taloudellisesti mahdollista? Meillä taitaa olla aika edulliset elämäntavat. Emme silti vietä aikaa pelkästään kotona hernekeittoa syöden. Oikeastaan mehän käytämme aika paljon rahaa. Käymme keikoilla ja vietämme usein aikaa muilla paikkakunnilla asuvien ystävien kanssa. Matkustamme välillä myös ulkomaille, harvemmin kylläkin ja viime aikoina lähinnä minä olen käynyt reissuilla. Miehen harrastuksetkin vievät jonkun verran rahaa (moottoripyöräily ja kalastus). Lapsen kanssa käymme maksullisissa harrastuksissa ja remontoimme myös taloa. Miten tämä kaikki onnistuu melko pienillä tuloilla?

Vastaus on yksinkertainen. Meillä on budjetti. Budjetti, jota kuukausittain seurataan ja joka yleensä kuukausittain pettää. Mutta silti pärjäämme – miten? Vastaus on säästöt. Olemme molemmat miehen kanssa säästäneet monta vuotta, ei mitenkään tavoitteellisesti – vaan automaattisesti kuukausittain. Kun lapsen saannin takia minun tuloni putosivat, pystyin silti pitämään suunnilleen saman elintason, koska pystyin käyttämään säästöjäni. Mieheni piti kaikki mahdolliset isyysvapaat, koska siihenkin meillä oli säästöjä. Ja mikä oudointa – olen pystynyt myös säästämään äitiysloman ja osittaisen hoitovapaan aikana. Kolme ystävääni saivat lapsen samoihin aikoihin kuin minä. Kaksi heistä tienaavat meitä kahta muuta huomattavan paljon enemmän (puhutaan vähintään kaksi tuhatta euroa enemmän kuukausitasolla, tarkkaan en tiedä). Paremmin tienaavat menivät molemmat äitiysvapaan jälkeen heti takaisin töihin. Eli kun lapsi oli alle vuoden ikäinen. Molemmat sanoivat, että säästöt on käytetty ja olisi mahdotonta elää pelkästään kotihoidontuella ja miehen palkalla. Itselläni säästöt riittivät ihan hyvin. Ja riittävät edelleen. Tilin saldo on edelleen sitä luokka, että voin jatkaa osa-aikatyötä jonkun aikaa. Myös kaupassa työskentelevä ystäväni oli hoitovapaalla lähes vuoden ja hänen miehensäkään ei kaupan alalle hurjia tienaa.

Miten on mahdollista, että me pienipalkkaiset voimme jäädä hoitovapaalle ja parempipalkkaiset eivät? Vastaus piilee varmasti kulutustottumuksissa sekä säästöissä. Mikäli haluaa jäädä hoitovapaalle, niin elintasoa täytyy laskea ja säästössä olisi hyvä olla rahaa. Säästäminen on kaiken hyvän alku ja juuri. (Keksinkö juuri hyvän sloganin blogilleni? :D) Jokainen tekee tietenkin oman perheensä kannalta sopivat ratkaisunsa. Ei siinäkään ole mitään pahaa, jos haluaa palata mahdollisimman nopeasti työelämään. Eikä raha tarvitse olla siinä edes mikään motivaattori. Suosittelen kuitenkin lukemaan lisää, mikäli mielit jäädä hoitovapaalle tai muuten mietit esimerkiksi työajan lyhentämistä. Kirjoitan meidän perheen budjetista ja säästämisestä lisää myöhemmin.