Kauppakassipalvelu säästää ainakin aikaa!

Maaliskuussa kokeilin säästääkö Kauppakassi-palvelun käyttö ruokamenoja. Ruokamenoihin meni 575 euroa eli saman verran kuin tammikuussa, rahallista säästöä ei siis tullut. Kokeilu ei ollut täydellinen, sillä käytin Citymarketin ”Tilaa ja nouda”-palvelua vain kaksi kertaa. Muita tilitapahtumia ruokakaupoissa oli 22 kpl.

Vielä alkukuusta hikoilin useamman kerran kaupassa, kun ajattelin ettei kotiäidin sovi käyttää tuollaista palvelua. Kyllähän minulla pitäisi olla aikaa käydä itse kaupassa. Joka kerta kun tein isompia ostoksia kaupassa vauvan nukkuessa, mietin että tämänkin ajan voisi käyttää johonkin mukavampaan. Niinpä kuun puolivälissä päätin, että kaupassakäynnit loppuu siihen. Jos kerran tällainen palvelu on olemassa, niin minä voin sitä käyttää! Palvelun hinta on mielestäni aika edullinen, noin 5 euroa. Lisäksi minulla on Cittarin sovelluksessa kaikki keräilypassit automaattisesti käytössä ja nyt ilmeisesti kesään asti joka kuudes keräily on ilmainen.

Nyt olenkin tehnyt alkuperäisen suunnitelman mukaan, eli tilaan tuotteet aina noin viikoksi. Tilausta teen pitkin viikkoa iltaisin, lisään tuotteita sitä mukaa kun tulee mieleen. Ruuat suunnittelen etukäteen, mutta hyvä kuiva-ainevarasto antaa tilaa improvisoinnille. Fyysisesti kaupasta haemme täydennystä yleensä maitoon, hedelmiin ja tuoreeseen leipään. Yleensä herkut jää ostamatta tilauspalvelusta, joten yleensä viikonloppuisin saatamme käydä kaupassa vain herkkuja hakemassa. Eihän tässä kuitenkaan ole tarkoitus jättää herkkuja pois tai muuten tehdä elämästä tylsää.

Elämänlaatu on parantunut tällä pienellä muutoksella mukavasti. Periaatteessa yksi kotityö on pois päiväjärjestyksestä. Tilauksen tekeminen netissä illalla ei ole mielestäni mitenkään rankkaa ja siihen kuluu aikaakin melko vähän. Ruokatavarat saa hakea erittäin laajoilla ajoilla, klo 9 – 19. Aika pitää päättää tilatessa kolmen tunnin rakoihin. Kauppa on lähellä meitä, joten haku sopii lähes aina johonkin ohiajoon. Lisäksi on mukavaa, kun voi tavaroiden hakemisen jälkeen päättää noin viidestä ruuasta mitä eniten tekee mieli!

Aion nyt käyttää palvelua pääsääntöisesti, joten tämä huhtikuu näyttää nyt oikeasti säästyykö rahaakin! Vielä kun kodin siivousta saisi pilkkahinnalla niin voisi siihenkin käytetyn ajan käyttää mukavammin...

Tätä olen odottanut – koko vuoden menot!

Vihdoinkin on saatu vuosi pakettiin. Olen odottanut, että saan lyödä viimeiset ostokset exceliin. Vielä voi tänä vuonna tulla joku pieni kauppaostos, mutta se ei enää paljon tilannetta muuttaisi. Nyt tiedän mihin kaikki  perheen pennoset ovat menneet. On myös mukavaa päästä vertaamaan vuosia 2017 ja 2018 keskenään.

Olen seurannut pelkästään minun ja miehen yhteisen tilin ostoksia. Excelöinnin ulkopuolelle jää molempien omat ostokset. Olen avannut meidän perheen talousasioita enemmän tekstissä Miten jakaa rahat parisuhteessa? Lyhykäisyydessään: molemmat maksavat itse omat harrastuksensa sekä menot yksin ja kavereiden kanssa. Kaikki mitä teemme yhdessä, syömme yhdessä sekä tietenkin taloon ja lapseen liittyvät asiat maksamme yhteiseltä tililtä.

Vuoden 2018 tulos: olemme käyttäneet yhteisiä rahoja yhteensä 31 000 euroa. Suunnilleen saman verran meillä meni vuonna 2017. Onkohan se paljon vai vähän? Olisi todella mielenkiintoista tietää paljonko muut samankokoiset perheet kuluttavat. Vuosien 2017 ja 2018 välillä oli eroja tietyissä kategorioissa, mutta yhteissummassa on vain 500 euron ero. Näissä summissa ei näy ollenkaan säästöön laitetut rahat. Säästämme molemmat omista rahoistamme, meni raha sitten omiin tai yhteisiin säästöihin. Lisäksi kulutusseurantani ei ole kaikilta osin ihan täydellinen, johtuen laiskuudesta ja siitä etten näe tarpeellisena seurata kaikkea millintarkasti. Näistä kommentit kunkin osion kohdalla.

Suurin menoerä oli tietenkin lainanhoito. Lainanhoitoon meni 30% kaikesta kulutuksesta. Tässä kohtaa seuranta menee jo pieleen, sillä tähän kuuluu asuntolainan ja autolainan lisäksi luottokorttivelka. Luottokorttivelkaa tehtiin jo vuoden 2017 puolella kun talouteen ostettiin esimerkiksi kaksi uutta läppäriä. Joka kuukausi maksamme siis luottokorttivelkaa, koska siellä oli saldoa jo vuoden alussa ja vuoden aikanakin jotain isompaa on ostettu velaksi. Tämä hieman vääristää seurantaa.

Seuraavaksi suurin kuluerä on tietenkin ruoka ja juoma kotona. Kuukautta kohden meni 490e. Tässäkin kohtaa joku muu tekisi tarkempaa seurantaa. Meillä tähän sarakkeeseen kuuluu kaikki mitä ostetaan ruokakaupasta. Ruuan lisäksi siis pesuaineet, vaipat, hygieniatuotteet, koiran herkut yms. Olen myös ostanut lapselle kenkiä Cittarista, mutta ne sentään muistan erikseen vähentää ruokakauppaostoksista eli näkyvät oikein lapsen kohdalla.

Auto vei kuukautta kohden 230e. Tätä haluaisin pienentää reilusti. Jouduimme tänä vuonna ostamaan sekä kesä- että talvirenkaat. Lisäksi autoon tehtiin ”ylimääräinen”, kallis huolto. Auton vakuutusta ei ole tässä summassa huomioitu. Toivottavasti ensi vuonna ei menisi huoltoihin yhtä paljon rahaa. Bensakuluja tälle vuodelle tulee ainakin saman verran mitä viime vuodelle, sillä vauvan kanssa ei meidän kaupungissa pahemmin kuljeta kuin omalla autolla. Sitten kun vauva on tarpeeksi iso matkustamaan pyörän takana, niin auton käyttö vähenee ja kustannukset pienenee. Tämä taitaa olla edessä vasta vuonna 2020.

Asumiseen meni 165e/kk. Tässä kohtaa kiinnostaisi erityisesti muiden kulutukset. Tähän kuuluu siis kaikki kiinteistöön liittyvät kulut: vesi, sähkö, verot, jätehuolto. Mielestäni summa on aika maltillinen. Meidän kulutus sähkön ja veden suhteen on jo aika maltillista, joten en näe tässä meillä mahdollisuutta tinkiä. Tietysti vettä kuluu enemmän kun on yksi henkilö taloudessa enemmän ensi vuonna. Lämmitämme talon pääosin puilla, sen lisäksi meillä on suora sähkölämmitys. Kesällä ilmalämpöpumppua käytettiin todella paljon viilennykseen, joten siitä on tullut "ylimääräistä" sähkönkulutusta,

Kodin hankintoihin meni 170e/kk. Tähän kuuluu esimerkiksi puutarhajutut, maalit, sisustus ja huonekalut. Emme pahemmin ostele mitään sisustusjuttuja, mutta nyt remontin yhteydessä ostimme uudet verhot sekä maton ja yhden uuden huonekalun. Olohuonetta ja vanhoja kalusteita maalattiin, joten näihin meni jonkin verran rahaa. Vuonna 2017 meni vain 70e/kk, joten tuo remontti ja sisustuksen uusiminen näkyy tässä osioissa aika hyvin.

Lapsen kuluihin meni huomattavan paljon enemmän mitä olin ajatellut. Jopa 175 e/kk. Vuonna 2017 meni vain 100e/kk. Olen aivan järkyttynyt. Tässäkin kohtaa seuranta ei pidä kaikilta osin paikkaansa, sillä esimerkiksi lapsen lääkeostoja olen merkannut myös terveys- sarakkeeseen ja esimerkiksi vaipat menee ruokaan ja juomaan. Lapsen menoihin tässä lasketaan siis vaateostokset, harrastukset ja muut hankinnat. Piti oikein selata koko vuosi taaksepäin, että mitä isoa hänelle on ostettu. Ainoa isompi ostos oli uusi sänky ja siihen petivaatteita. Muuten kulut koostuvat syksyn harrastuksesta sekä pienemmistä hankinnoista, lähinnä kirppisostoista. J-Ä-R-K-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä. Miten voi mennä noin paljon? Enhän minä edes osta mitään turhaa. Aina kaikki vaatteet ovat oikeasti tarpeellisia ja lelujakaan meillä ei osteta kuin lahjaksi. Tähän täytyy ensi vuonna kiinnittää eritoten huomiota, ostelenko sittenkin turhaa tavaraa lapselle?

Nyt kun tietää mihin rahat on menneet, niin saakin suunnitella budjetin ensi vuodelle! Budjetin tekemisestä tulee erittäin mielenkiintoista ja vielä mielenkiintoisempaa on yrittää pysyä siinä. Meillä on nimittäin laihin tulovuosi edessä koskaan (Taloudellisesti laihaa näkyvissä). Katsotaanpa miten meidän käy!

Hyvää uutta vuotta!

Kirpputoriharrastus säästää rahaa

Teini-ikäisenä ajattelin, että vaatteita kirpputoreilta ostavat ihmiset ovat jotenkin outoja ja vähävaraisia. Siihen aikaan moni muukin tuntui ajattelevan samoin ja kirpputorit kieltämättä olivatkin hieman nuhjuisia paikkoja. Innostuin kirpputoreista vasta kun aloin opiskella. Opiskelijapiireissä meillä oli kaiken maailman teemabileitä ja niihin innostuin shoppailemaan asusteita kirpputoreilta. Tuolloin ostin kirppiksiltä lähinnä naamiaistarvikkeita sekä kodin tavaroita. Vähän myöhemmin aloin ostaa myös vaatteita, mutta hyvien vaatteiden löytäminen on kyllä harvinaista. Oikein kunnolla innostuin kirpputoreista, kun sain lapsen.

Mielestäni pienen vauvan vaatteiden ostaminen uutena on rahan turhaa tuhlaamista. Vauvahan ei ensimmäiseen puoleen vuoteen liiku itse yhtään mihinkään. Vauvaa pidetään sylissä tai hän makoilee jossakin. Vauva myös syö pelkkää maitoa. Yleensä 4-6 kuukauden iässä aletaan maistella muutakin ruokaa pienissä määrin. Näin ollen vauvan vaatteet eivät kulu tai pääse likaantumaan muuta kuin maitopulautuksista ja niistä kuuluisista niskap#skoista ensimmäisen puolen vuoden aikana. Puolessa vuodessa vauvan vaatekoko myös ehtii vaihtua vauvasta riippuen kolme-viisi kertaa. Saman koon vaatetta siis käytetään yhdestä-kahteen kuukautta. Tästä syystä itse en ostanut ensimmäiseen puoleen vuoteen varmaan yhtään vaatetta vauvalle uutena. Hän sai niitä joitakin toki lahjaksi ja sitten oli äitiyspakkauksen uudet vaatteet. Äkkiseltään tuossa laskin, että jos ostaa neljä vaatekertaa uutena + sukat + välihaalarin ja toppahaalarin, niin näihin uppoaa 350e! Kaikki sisävaatteet ainakin tulisi uusia tosiaan kuukauden – kahden välein ja lisäksi neljä vaatekertaa on aika vähän, ellei halua kokoajan seistä pyykkikoneen vieressä. Puolessa vuodessa siis kuluisi vaatekauppaan vähintäänkin sellaiset 1000-2000 euroa. Huhhuh, itse keksin rahoilleni parempaakin vastinetta. Olenkin tähän mennessä ostanut lähes kaiken tyttärelleni kirpputoreilta. En näe kirppisvaatteita pelkästään rahan säästönä, vaan myös jonkinlaisena ekotekona.

Kirppikselle ei voi mennä siten että ”tarvitsen toppahaalarin kokoa 92”. Välttämättä sillä kerralla et löydä sopivaa toppahaalaria. Itselläni ainakin on aika tiukat kriteerit vaatteiden laadusta. Mitä tahansa kulunutta haalaria en suostu ostamaan, vaikka se olisi miten halpa. Lisäksi tietyt vaatemerkit eivät mielestäni kestä kovin hyvin kierrätystä eli esimerkiksi sen tietyn kaksikirjaimisen ruotsalaisliikkeen vaatteet jäävät hyllyihin… Aika usein tulee tehtyä silti hyviä löytöjä. Tälle talvelle löysin esimerkiksi Reiman käyttämättömät toppahousut 15e. (Hintalappu oli vielä kiinni, normaalihinta 75e). Monesti kuulen myös ystäviltäni kommentteja ”Tuo ei voi olla kirppikseltä ostettu”. Kirppikseltä voi siis löytää ihan uudenveroisia vaatteita. Uudenveroisia ovat monesti ainakin juuri pienen vauvan vaatteet, mutta myös isommalle lapselle löytyy uudenveroisia vaatteita. Toki paljon vähemmän, koska ne kuluvat leikeissä – varsinkin ulkovaatteet.

Ainoa huono puoli kirppisshoppailussa on, että tosiaan et välttämättä löydä sitä mitä etsit. Kirppislöytöjen tekeminen vaatii aikaa, vaivaa sekä usein turhia reissuja. Siinä mielessä ymmärrän miksi monet eivät halua ostaa kirpputoreilta. Kirppistely täytyykin nähdä eräänlaisena harrastuksena, joka vie samallalailla aikaa kuin esimerkiksi kuntosalilla käyminen. Tyttäreni viihtyi vauvana hyvin mukana kirppiksillä, mutta jossain vaiheessa hän ei enää jaksanut istuskella rattaissa mukana. Niinpä kirppislöytöjen tekeminen on viime aikoina ollut paljon hankalampaa kuin ennen. Nyt kirppiskäynnit ovat lähinnä nopeita piipahduksia tytön kanssa (lahjon hänet pähkinöillä ja videoilla….) tai  ihanan rauhallisia kiertelyitä, kun pääsen yksin shoppailemaan. Toiset kirpputorit ovat edelleen tunkkaisia ja nuhjuisia ”loisteputkipaikkoja”, mutta onneksi myös kivoja kirppiksiä löytyy. Parhaat kirppikset panostavat nimenomaan lapsiperheisiin esimerkiksi leikkinurkkauksilla, kahviloilla, kunnon vessoilla yms. Viihtyisiä kirpputoreja saisi kyllä silti olla paljon enemmän. Ekologisuus ja hiilijalanjäljen pienentäminen on nykyään trendikästä ja kirppikisillä käydään myös näistä syistä - ei pelkästään taloudellisista syistä.

Mikäli tuleva pikkusisko viihtyy hyvin vaunuissa ja rattaissa niin minulla on tiedossa ehkä noin puolesta vuodesta vuoteen hyvää aikaa tehdä kirppislöytöjä! Tällä kertaa voisi ostaa myös jo hieman ennakkoon tulevia kokoja, sillä viimeistään vuoden päästä taitaa kirppisreissut jäädä harvinaiseksi herkuksi ruuhkavuosien jalkoihin. "Valitettavasti" saan myös hurjan paljon vaatetta siskoltani ja ystävältäni, joilla on tulevaa pikkusiskoa puolisen vuotta vanhemmat tytöt. Luultavasti en joudu ostamaan pikkusiskolle paljoakaan vaatteita, mutta voimme hänen kanssaan sitten kierrällä ja ostaa vaatetta isosiskolle :)

Miten säästää ruokakuluissa?

Kirjoitin edellisellä kerralla, että täytyisi ottaa joku roti näihin ruokakauppamenoihin. Aloin jälleen kerran miettiä miten sitä ruokalaskua saisi pienemmäksi. Esimerkiksi Martat antaa tähän vinkkejä. Aiheesta on myös kirjoituksia erilaisissa lehdissä vähän väliä ja ihmiset jakelevat vinkkejä myös netin keskustelupalstoilla. Pohdin tässä yleisimpien vinkkien toimivuutta meidän perheessä.

Seuraa tarjouksia ja osta monesta paikasta.

Anteeksi nyt vain, kenellä on aikaa käyttää ruokaostoksiin useita tunteja viikossa ja kierrellä eri kaupoissa… Katson kyllä Citymarketin ja Lidlin mainoslehdet läpi, mutta teen ostokset aina yhdessä kaupassa. Eniten käytän Cittaria, koska se on meidän lähikauppa. (Ja meillä on musta plussakortti…) Jos Lidlissä tai Prismassa on jokin liha tai kala tarjouksessa, niin saatan mennä niihin ruokaostoksille. Muuten olen aika uskollinen Cittarille. Järkevämpää on seurata oman kaupan tarjouksia ja muuttaa ruokasuunnitelmia sen mukaan. Tämä sitten taas on ristiriidassa tuon seuraavan vinkin toimivuuden kanssa.

Suunnittele koko viikon ostokset ja pitäydy suunnitelmassa.

Ei toimi ei. Meidän viikot eivät ainakaan koskaan mene suunnitellusti. Jos lataan jääkaapin sunnuntaina täyteen ruokaa, niin kuitenkin viikon aikana syömme extempore jossain muualla kuin kotona. Mummolassa, kaverin luona tai kahvilassa. Viikon lopulla jääkaapissa on edelleen ruokatarvikkeita käyttämättä ja niiden päiväykset lähestyvät. Jos ostan ruokatarvikkeita maltillisesti, syömmekin joka päivä kotona hurjan isoja annoksia ja kauppaan täytyy taas mennä. Mitä useammin käyn kaupassa, sitä useammin teen heräteostoksia. Tai sorrun ostamaan kalliita eineksiä, koska en jaksa taas miettiä ”mitä tänään syötäisiin”. Lisäksi minun ei välttämättä enää torstaina tee mieli tehdä sitä ruokaa mitä olin suunnitellut. Ruoka on kuitenkin minulle enemmänkin nautinto, kuin pelkkä polttoaine. Tämä suunnittelu ei vaan ota siksi onnistuakseen kovinkaan usein.

Pakasta ylijäänyt ruoka tai tee tarkoituksella pakkaseen ruokia, joita voi kiireessä sulattaa.

Juuei. En osaa tätäkään. Tämä ohje menisi hyvin yksiin edellisen kohdan ylijäämäruuan kanssa, mutta ei. Mielestäni ruuan maku muuttuu pakastaessa huonommaksi. Ainoat ruuat, joissa maku ei mielestäni kärsi, ovat makaronilaatikko, lasagne ja jauhelihakastike. En voisi kuvitellakaan pakastavani kasvissosekeittoa tai kanawokkia tai lihaa yksinään (raakana tai paistettuna). Hyi hitto. Onko jollakulla muulla tämä sama ongelma vai olenko vain nirso?

Tee ruoka itse.

Jep, toimii. En ole koskaan jaksanut laskea, mitä jonkin itse kokkaamani annoksen hinnaksi tulee, mutta varmasti on halvempaa kuin ravintoloissa tai valmisruokahyllyssä. Valmisruokia en ole koskaan ostanut (paitsi joskus maksalaatikkoa), mutta eineksiin ja puolivalmisteisiin tulee sorruttua liian usein. En ole mikään huippukokki, mutta itse tehty ruoka on myös paljon parempaa kuin valmisruoka. Näin ainakin luulen, aika vähän on tullut valmisruokia maisteltua. Joskus ravintoloissakin tulee pettymys: tämänkin ruuan tekisin itse paremmin. Olenkin kopioinut muutaman reseptin suoraan ravintoloiden listoilta omaan keittiööni ja palautteen perusteella lopputulos on ollut onnistunut. Yhtä pastareseptiäni olen saanut jakaa aika moneen paikkaan ja reseptin kehitin itse erään ravintolassa syömäni annoksen perusteella.

Syö satokauden mukaan.

Kyllä, näin kannattaa tehdä ja se on samalla ekoteko. Sitrushedelmät ovat halpoja talvella ja ovat parhaimman makuisia myös silloin. Kesällä kannattaa suosia kotimaisia juureksia ja muutakin kotimaista. Parsaa syödään parsakaudella ja mangoja silloin kun niitä saa halvalla. Meidän perheen hevin käyttö on laajentunut todella paljon satokausiajattelun myötä. Yritän ostaa vain tuotteita, joiden kilohinta on korkeintaan 3 euroa. Mielellään korkeintaan 2e. Välillä tämä tuottaa haasteita, mutta tuo myös uusia makuja meidän keittiöön. En todellakaan noudata tuota omaa ohjettani orjallisesti, muutenhan en voisi koskaan syödä esimerkiksi avokadoa tai mitään kotimaista talvella. Satokauden tuotteet tunnistaa yleensä tosiaan ihan hintalapusta tai ne voivat olla enemmän esillä. Sesongit voi myös tarkistaa Satokausikalenterista. Lidl ja Prisma aika kivasti tuovat satokauden kasviksia esille mainonnassaan.

Valitse kauppojen omia merkkejä.

Toimii tietyissä tuotteissa kyllä. Oikeasti monet Pirkat, Rainbowt yms. on tehty ihan samoilla tehtailla kuin Valiot ja Arlat. Tavara purkissa voi olla melkein samaa, purkin ulkoasu on vain erilainen. Ostan yleensä näitä halvempia merkkejä, mutta en osta toista kertaa jos maku on huono. Hyvät (ja halvat) tuotteet löytää siis vain kokeilemalla. Joku vähemmän kranttu voi ostaa pelkkiä kauppojen merkkejä. Itselleni se maku on kuitenkin aika tärkeä. Tajusin olevani melko valikoiva, kun jokin aika sitten ostimme ystäväni kanssa yhdessä aineksia tortilloihin. Ystäväni olisi ottanut aina halvempia merkkejä, mutta minä toistin koko kauppareissun ajan samaan mantraa: ”Ei oteta sitä, se maistuu hirveältä”. Niinpä ostimme Patroksen fetaa, Santa Marian kastikkeet ja mausteet, Valion ranskankermaa ja tietenkin Old El Pason tortillat. Mikään halvempi merkki ei kelvannut minun tortilloihin. Jep jep.

Opettele tekemään ruokaa jämistä tai jo kaapista löytyvistä aineksista.

Toimii. Pystyn loihtimaan monesti aterian jääkaapin jämistä tai kuiva-ainekaapin aineksista. Meillä on kuitenkin aina perustarpeita kuiva-ainekaapissa ja kasviksia jääkaapissa. Tällaiset extempore-ateriat ovat yleensä kasvisruokapainotteisia, meillä ei tosiaan lihaa löydy pakkasesta tai säilykkeenä ikinä. Näin voi siirtää kaupassakäyntiä päivällä tai parilla ja heräteostosten määrä vähenee. Ylijäämäruuista kokkaaminen sen sijaan on myös ekoteko, mikäli ruoka muuten lentäisi roskiin. Ylijääneestä puurosta tai perunamuusista tulee hyviä rieskoja ja jauhelihakastikkeen voi jalostaa vaikka pannariksi. Vähän jo kuivuneet leivät löytävät tiensä lämppäreiksi ja leikkelepaketin jämät munakkaaseen. Joskus ei silti vain jaksa keksiä mitään, joten laiskoina hetkinä meilläkin lentää ruokaa roskiin. Tai koiralle koittaa onnenpäivät.

Leivo itse.

Tulee kyllä joskus leivottua, mutta valitettavasti en ole kovinkaan hyvä leipuri. Kaikki vaivaaminen, kohottaminen, pyörittely, siivoamien yms. alkaa tuntua hukkaan heitetyltä ajalta, kun huomaan mieheni laittavan pullan päälle kinkkua ja juustoa. (Koska luuli sen olevan leipää.) Että sellaiset leipurintaidot.

Älä mene nälkäisenä kauppaan.

Kaikkihan sen tietää miten siinä käy! Karkit, suklaat, pizzat, limut suorastaan hyppää kärryihin….

Näiden pohdintojen jälkeen tajusin olevani melko valikoiva ruuan suhteen. Meillä syödään melko tavallista kotiruokaa, mutta silti haluan sen olevan hyvää, laadukasta ja maistuvaa. Jauheliha on meillä aina 10% eikä rasvaisempaa. Kanan paistisuikaleita en suostu ostamaan koskaan ja makkararuokia syödään todella harvoin. Kalakin täytyy ostaa lihatiskiltä. Arkiruuassa olisi silti näköjään helpompi säästää, jos purkkihernekeitto, kinkkukiusaus tai kalapuikot maistuisivat meille paremmin.

Joka päivä pitää syödä, joten miksei söisi hyvää ruokaa. (Siskon mies totesi joskus näin ja se on mielestäni erittäin hyvä ohjenuora.)

Tulinkin nyt siihen lopputulokseen, että en halua säästää ruokakuluissa. Oikeastaan minun alkoi tehdä mieli kuluttaa yhä enemmän rahaa laadukkaaseen arkiruokaan… Miten tämä nyt näin kääntyi. Täytyy siis ennemminkin alkaa pohtia, kuinka säästää ruokamenoissa laadusta tinkimättä. 

Kesäkuun tuhlailuja

Kuten jo ennalta tiesin, tulee kesällä tuhlattua enemmän kuin normaalisti. Ensimmäistä kertaa katsoin mihin omat rahani kuluivat. Minullahan ei ole mitään budjettia omille rahoilleni. Maksan siis ns. omilla rahoillani harrastuskuluni, omat ravintola- ja kahvilakäynnit sekä vaatehankinnat yms. 

Kesäkuussa kävin hieronnassa, joka kustansi 50e. Hartiani ovat alkaneet oireilla, joten olen alkanut käydä säännöllisesti hieronnassa. Varaan ajan sitten kun tuntuu, että paikat alkaa mennä liian jumiin. Käyn hieronnassa suunnilleen 5-6 viikon välein. Vaatteita ostan todella harvoin, mutta nyt ostin muutaman vaatteen alennuksesta puoleen hintaan. Ostokset maksoivat 50e. Valitettavasti jouduin viemään hammaslääkäriin 350 euroa. Onneksi joudun käymään hammaslääkärissä aika harvoin. Kahvilat ja ravintolat kustansivat 50 euroa. Olimme tyttären kanssa kolme viikkoa lomalla ja mies oli töissä. Muutamia kertoja söimme kahviloissa tytön kanssa kahdestaan. Tällaiset maksan omista rahoistani. Yhteensä kulutin siis 500 euroa omaa rahaa. Vertailupohjaa muihin kuukausiin ei ole, mutta uskoisin että tavallisena kuukautena omat ostokseni ovat noin satasen luokkaa.

Sitten se mukavampi osuus: Laitoin heti kuun alussa säästötilille 500 euroa. Kirjoitin aiemmin, miten minun tekisi mieli ostaa osakkeita. Tuo 500 euroa ei säästötilillä kauaa ehtinyt maata, kun kuitenkin ostin osakkeita niillä. Olin jonkun aikaa seuraillut Lehto Groupin kurssia. Kurssi alkoi tippua ja päätin ostaa, mikäli kurssi laskee 10 euroon. Ostin siis Lehtoa 50 kpl hintaan 10e/kpl. En taaskaan tehnyt sen suurempaa analyysiä yhtiöstä. Yritän pikkuhiljaa hajauttaa salkkuni eri toimialoille. Lehto on viime vuosina saanut hyviä, isoja toimeksiantoja. Yhtiö tuntui äkkiseltään parhaalta vaihtoehdolta rakennusyhtiöistä. Lehto maksaa myös osinkoa vuosittain. Katsotaan miten ostokseni käy, toistaiseksi alamäki on jatkunut ja ostoni on muutamia euroja tappiolla. En kuitenkaan murehdi siitä, sillä aion pitää osakkeet pitkään. Noudatan osakkeiden kanssa tylsää strategiaa: Osta ja pidä. Ja sijoitan vain rahoja, jotka minulla on varaa hävitä.

Kaiken tämän ”törsäilyn” jälkeen tajusin, että minulla ei ole enää rahaa laittaa sovittua pottia yhteiseen talouskassaan. Niinpä laitoin vain osan ja loput sitten kun saan seuraavan palkan. Yhteisen tilin rahat taitavat riittää siihen saakka, kunnes jompikumpi sinne laittaa taas lisää.

Miten jakaa rahat parisuhteessa?

Avasimme mieheni kanssa yhteisen pankkitilin silloin kun otimme pienen pankkilainan asumisoikeusasuntoa varten. Siitä lähtien raha-asiat ovat menneet samalla kaavalla. Molemmat laittavat yhteiselle tilille tuloistaan tietyn summan. Olemme tienanneet aiemmin suunnilleen saman määrän, joten laitoimme aluksi tilille saman euromäärän. Jossain vaiheessa mieheni alkoi tienata minua enemmän, joten aloimme käyttää prosenttisysteemiä. Molemmat laittavat yhteiselle tilille 70-80 % tuloistaan. Tätä systeemiä olemme käyttäneet jo usean vuoden ajan ja meidän ei ole lähes koskaan tarvinnut riidellä rahasta.

Yhteiseltä tililtä maksamme kaikki yhteiset hankinnat ja elämisen. Siis lainan lyhennykset, kiinteistöön liittyvät kulut, bensat, lapseen ja koiraan liittyvät ostokset, ruokaostokset kaupassa, yhteiset ravintolakäynnit, yhteiset matkat, konserttiliput yms. Joku on joskus ihmetellyt meidän tapaamme. Hänen mielestään on outoa, että minä suostun maksamaan yhteiseltä tililtä myös ravintolakäynnin, jossa mies syö pihvin ja juo viiniä ja itse syön pastaa ja juon vettä. Itse en näe tässä mitään ongelmaa. Jonain toisena kertana minä ehkä otan jotain kalliimpaa ja mies syö vaikka pizzan. Vaikka jäisin joka kerta ”miinukselle”, niin en silti ymmärrä miksi se olisi ongelma. Olemme kuitenkin avioliitossa ja juridisestikin omaisuus on yhteistä.

Mites sitten se loppuraha? Sen molemmat ”saavat” käyttää haluamallaan tavalla. Omista rahoista siis maksamme omat hankinnat eli vaateostokset, harrastukset sekä syömiset ja juomiset omien kavereiden kanssa. Miehen rahat kuluvat kalastukseen, moottoripyöräilyyn, keikkareissuihin ja illanistujaisiin kavereiden kanssa. Minulla vaatteisiin, ravintolakäynteihin lapsen tai kavereiden kanssa ja liikuntaharrastuksiin. Tämä systeemi on sopinut meille kuin nenä päähän. Meillä on onneksi molemmilla saman tyyliset kulutustottumukset, joten riitoja yhteisten rahojen käytöstä ei juurikaan synny. Isommissa hankinnoissa minä suosisin ehkä vähän halvempaa, mutta mies haluaa yleensä ostaa laadukkaampaa. Osaamme hyvin tehdä kompromisseja, joten sopuun päästää aina. Välillä myös huomautan, että miehen kassahihnalle laittamat erikoisoluet maksavat melko paljon enemmän kuin minun yksi saunasiiderini, ja silloin mies maksaa oluet omistaan. Ainoat ”riidat” jota saamme rahasta aikaan ovat ne, kun toinen huomaa että toinen on laittanut yhteiselle tilille ylimääräistä rahaa. Jos on saanut hyvän palkan, osingot tai lomarahat niin molemmat tykätään laittaa ylimääräiset rahat yhteiseen pottiin. Silloin voi olla, että toinen "suuttuu" ja laittaa saman verran itsekin ylimääräistä. Eli ei mikään huono riidanaihe kuitenkaan!

Tämänhetkinen tilanne

Viimeisin taloudellinen ratkaisumme on herättänyt ihmetystä monelta taholta. Vuoden alussa mieheni jäi opintovapaalle. Samaan aikaan minä jatkoin osittaisella hoitovapaalla, vaikka työnantajani toivoi minua jo kokopäiväisesti töihin. Tulomme koostuvat miehen aikuiskoulutustuesta, minun palkasta, lapsilisästä sekä Kelan maksamasta joustavasta hoitorahasta. Yhteenlasketut nettotulot ovat noin 2700e/kk. (onko tämä siis paljon vai vähän?! tästä myöhemmin lisää) Tuloista maksamme asuntolainan, autolainan, luottokorttivelan ja tietenkin kaikki elämämme menot. Autolainaan pyysimme lainaerän pienennystä, mutta muuten maksamme lainat edelleen normaalisti.

Miten tämä on taloudellisesti mahdollista? Meillä taitaa olla aika edulliset elämäntavat. Emme silti vietä aikaa pelkästään kotona hernekeittoa syöden. Oikeastaan mehän käytämme aika paljon rahaa. Käymme keikoilla ja vietämme usein aikaa muilla paikkakunnilla asuvien ystävien kanssa. Matkustamme välillä myös ulkomaille, harvemmin kylläkin ja viime aikoina lähinnä minä olen käynyt reissuilla. Miehen harrastuksetkin vievät jonkun verran rahaa (moottoripyöräily ja kalastus). Lapsen kanssa käymme maksullisissa harrastuksissa ja remontoimme myös taloa. Miten tämä kaikki onnistuu melko pienillä tuloilla?

Vastaus on yksinkertainen. Meillä on budjetti. Budjetti, jota kuukausittain seurataan ja joka yleensä kuukausittain pettää. Mutta silti pärjäämme – miten? Vastaus on säästöt. Olemme molemmat miehen kanssa säästäneet monta vuotta, ei mitenkään tavoitteellisesti – vaan automaattisesti kuukausittain. Kun lapsen saannin takia minun tuloni putosivat, pystyin silti pitämään suunnilleen saman elintason, koska pystyin käyttämään säästöjäni. Mieheni piti kaikki mahdolliset isyysvapaat, koska siihenkin meillä oli säästöjä. Ja mikä oudointa – olen pystynyt myös säästämään äitiysloman ja osittaisen hoitovapaan aikana. Kolme ystävääni saivat lapsen samoihin aikoihin kuin minä. Kaksi heistä tienaavat meitä kahta muuta huomattavan paljon enemmän (puhutaan vähintään kaksi tuhatta euroa enemmän kuukausitasolla, tarkkaan en tiedä). Paremmin tienaavat menivät molemmat äitiysvapaan jälkeen heti takaisin töihin. Eli kun lapsi oli alle vuoden ikäinen. Molemmat sanoivat, että säästöt on käytetty ja olisi mahdotonta elää pelkästään kotihoidontuella ja miehen palkalla. Itselläni säästöt riittivät ihan hyvin. Ja riittävät edelleen. Tilin saldo on edelleen sitä luokka, että voin jatkaa osa-aikatyötä jonkun aikaa. Myös kaupassa työskentelevä ystäväni oli hoitovapaalla lähes vuoden ja hänen miehensäkään ei kaupan alalle hurjia tienaa.

Miten on mahdollista, että me pienipalkkaiset voimme jäädä hoitovapaalle ja parempipalkkaiset eivät? Vastaus piilee varmasti kulutustottumuksissa sekä säästöissä. Mikäli haluaa jäädä hoitovapaalle, niin elintasoa täytyy laskea ja säästössä olisi hyvä olla rahaa. Säästäminen on kaiken hyvän alku ja juuri. (Keksinkö juuri hyvän sloganin blogilleni? :D) Jokainen tekee tietenkin oman perheensä kannalta sopivat ratkaisunsa. Ei siinäkään ole mitään pahaa, jos haluaa palata mahdollisimman nopeasti työelämään. Eikä raha tarvitse olla siinä edes mikään motivaattori. Suosittelen kuitenkin lukemaan lisää, mikäli mielit jäädä hoitovapaalle tai muuten mietit esimerkiksi työajan lyhentämistä. Kirjoitan meidän perheen budjetista ja säästämisestä lisää myöhemmin.