Tätä olen odottanut – koko vuoden menot!

Vihdoinkin on saatu vuosi pakettiin. Olen odottanut, että saan lyödä viimeiset ostokset exceliin. Vielä voi tänä vuonna tulla joku pieni kauppaostos, mutta se ei enää paljon tilannetta muuttaisi. Nyt tiedän mihin kaikki  perheen pennoset ovat menneet. On myös mukavaa päästä vertaamaan vuosia 2017 ja 2018 keskenään.

Olen seurannut pelkästään minun ja miehen yhteisen tilin ostoksia. Excelöinnin ulkopuolelle jää molempien omat ostokset. Olen avannut meidän perheen talousasioita enemmän tekstissä Miten jakaa rahat parisuhteessa? Lyhykäisyydessään: molemmat maksavat itse omat harrastuksensa sekä menot yksin ja kavereiden kanssa. Kaikki mitä teemme yhdessä, syömme yhdessä sekä tietenkin taloon ja lapseen liittyvät asiat maksamme yhteiseltä tililtä.

Vuoden 2018 tulos: olemme käyttäneet yhteisiä rahoja yhteensä 31 000 euroa. Suunnilleen saman verran meillä meni vuonna 2017. Onkohan se paljon vai vähän? Olisi todella mielenkiintoista tietää paljonko muut samankokoiset perheet kuluttavat. Vuosien 2017 ja 2018 välillä oli eroja tietyissä kategorioissa, mutta yhteissummassa on vain 500 euron ero. Näissä summissa ei näy ollenkaan säästöön laitetut rahat. Säästämme molemmat omista rahoistamme, meni raha sitten omiin tai yhteisiin säästöihin. Lisäksi kulutusseurantani ei ole kaikilta osin ihan täydellinen, johtuen laiskuudesta ja siitä etten näe tarpeellisena seurata kaikkea millintarkasti. Näistä kommentit kunkin osion kohdalla.

Suurin menoerä oli tietenkin lainanhoito. Lainanhoitoon meni 30% kaikesta kulutuksesta. Tässä kohtaa seuranta menee jo pieleen, sillä tähän kuuluu asuntolainan ja autolainan lisäksi luottokorttivelka. Luottokorttivelkaa tehtiin jo vuoden 2017 puolella kun talouteen ostettiin esimerkiksi kaksi uutta läppäriä. Joka kuukausi maksamme siis luottokorttivelkaa, koska siellä oli saldoa jo vuoden alussa ja vuoden aikanakin jotain isompaa on ostettu velaksi. Tämä hieman vääristää seurantaa.

Seuraavaksi suurin kuluerä on tietenkin ruoka ja juoma kotona. Kuukautta kohden meni 490e. Tässäkin kohtaa joku muu tekisi tarkempaa seurantaa. Meillä tähän sarakkeeseen kuuluu kaikki mitä ostetaan ruokakaupasta. Ruuan lisäksi siis pesuaineet, vaipat, hygieniatuotteet, koiran herkut yms. Olen myös ostanut lapselle kenkiä Cittarista, mutta ne sentään muistan erikseen vähentää ruokakauppaostoksista eli näkyvät oikein lapsen kohdalla.

Auto vei kuukautta kohden 230e. Tätä haluaisin pienentää reilusti. Jouduimme tänä vuonna ostamaan sekä kesä- että talvirenkaat. Lisäksi autoon tehtiin ”ylimääräinen”, kallis huolto. Auton vakuutusta ei ole tässä summassa huomioitu. Toivottavasti ensi vuonna ei menisi huoltoihin yhtä paljon rahaa. Bensakuluja tälle vuodelle tulee ainakin saman verran mitä viime vuodelle, sillä vauvan kanssa ei meidän kaupungissa pahemmin kuljeta kuin omalla autolla. Sitten kun vauva on tarpeeksi iso matkustamaan pyörän takana, niin auton käyttö vähenee ja kustannukset pienenee. Tämä taitaa olla edessä vasta vuonna 2020.

Asumiseen meni 165e/kk. Tässä kohtaa kiinnostaisi erityisesti muiden kulutukset. Tähän kuuluu siis kaikki kiinteistöön liittyvät kulut: vesi, sähkö, verot, jätehuolto. Mielestäni summa on aika maltillinen. Meidän kulutus sähkön ja veden suhteen on jo aika maltillista, joten en näe tässä meillä mahdollisuutta tinkiä. Tietysti vettä kuluu enemmän kun on yksi henkilö taloudessa enemmän ensi vuonna. Lämmitämme talon pääosin puilla, sen lisäksi meillä on suora sähkölämmitys. Kesällä ilmalämpöpumppua käytettiin todella paljon viilennykseen, joten siitä on tullut "ylimääräistä" sähkönkulutusta,

Kodin hankintoihin meni 170e/kk. Tähän kuuluu esimerkiksi puutarhajutut, maalit, sisustus ja huonekalut. Emme pahemmin ostele mitään sisustusjuttuja, mutta nyt remontin yhteydessä ostimme uudet verhot sekä maton ja yhden uuden huonekalun. Olohuonetta ja vanhoja kalusteita maalattiin, joten näihin meni jonkin verran rahaa. Vuonna 2017 meni vain 70e/kk, joten tuo remontti ja sisustuksen uusiminen näkyy tässä osioissa aika hyvin.

Lapsen kuluihin meni huomattavan paljon enemmän mitä olin ajatellut. Jopa 175 e/kk. Vuonna 2017 meni vain 100e/kk. Olen aivan järkyttynyt. Tässäkin kohtaa seuranta ei pidä kaikilta osin paikkaansa, sillä esimerkiksi lapsen lääkeostoja olen merkannut myös terveys- sarakkeeseen ja esimerkiksi vaipat menee ruokaan ja juomaan. Lapsen menoihin tässä lasketaan siis vaateostokset, harrastukset ja muut hankinnat. Piti oikein selata koko vuosi taaksepäin, että mitä isoa hänelle on ostettu. Ainoa isompi ostos oli uusi sänky ja siihen petivaatteita. Muuten kulut koostuvat syksyn harrastuksesta sekä pienemmistä hankinnoista, lähinnä kirppisostoista. J-Ä-R-K-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä. Miten voi mennä noin paljon? Enhän minä edes osta mitään turhaa. Aina kaikki vaatteet ovat oikeasti tarpeellisia ja lelujakaan meillä ei osteta kuin lahjaksi. Tähän täytyy ensi vuonna kiinnittää eritoten huomiota, ostelenko sittenkin turhaa tavaraa lapselle?

Nyt kun tietää mihin rahat on menneet, niin saakin suunnitella budjetin ensi vuodelle! Budjetin tekemisestä tulee erittäin mielenkiintoista ja vielä mielenkiintoisempaa on yrittää pysyä siinä. Meillä on nimittäin laihin tulovuosi edessä koskaan (Taloudellisesti laihaa näkyvissä). Katsotaanpa miten meidän käy!

Hyvää uutta vuotta!

Kirpputoriharrastus säästää rahaa

Teini-ikäisenä ajattelin, että vaatteita kirpputoreilta ostavat ihmiset ovat jotenkin outoja ja vähävaraisia. Siihen aikaan moni muukin tuntui ajattelevan samoin ja kirpputorit kieltämättä olivatkin hieman nuhjuisia paikkoja. Innostuin kirpputoreista vasta kun aloin opiskella. Opiskelijapiireissä meillä oli kaiken maailman teemabileitä ja niihin innostuin shoppailemaan asusteita kirpputoreilta. Tuolloin ostin kirppiksiltä lähinnä naamiaistarvikkeita sekä kodin tavaroita. Vähän myöhemmin aloin ostaa myös vaatteita, mutta hyvien vaatteiden löytäminen on kyllä harvinaista. Oikein kunnolla innostuin kirpputoreista, kun sain lapsen.

Mielestäni pienen vauvan vaatteiden ostaminen uutena on rahan turhaa tuhlaamista. Vauvahan ei ensimmäiseen puoleen vuoteen liiku itse yhtään mihinkään. Vauvaa pidetään sylissä tai hän makoilee jossakin. Vauva myös syö pelkkää maitoa. Yleensä 4-6 kuukauden iässä aletaan maistella muutakin ruokaa pienissä määrin. Näin ollen vauvan vaatteet eivät kulu tai pääse likaantumaan muuta kuin maitopulautuksista ja niistä kuuluisista niskap#skoista ensimmäisen puolen vuoden aikana. Puolessa vuodessa vauvan vaatekoko myös ehtii vaihtua vauvasta riippuen kolme-viisi kertaa. Saman koon vaatetta siis käytetään yhdestä-kahteen kuukautta. Tästä syystä itse en ostanut ensimmäiseen puoleen vuoteen varmaan yhtään vaatetta vauvalle uutena. Hän sai niitä joitakin toki lahjaksi ja sitten oli äitiyspakkauksen uudet vaatteet. Äkkiseltään tuossa laskin, että jos ostaa neljä vaatekertaa uutena + sukat + välihaalarin ja toppahaalarin, niin näihin uppoaa 350e! Kaikki sisävaatteet ainakin tulisi uusia tosiaan kuukauden – kahden välein ja lisäksi neljä vaatekertaa on aika vähän, ellei halua kokoajan seistä pyykkikoneen vieressä. Puolessa vuodessa siis kuluisi vaatekauppaan vähintäänkin sellaiset 1000-2000 euroa. Huhhuh, itse keksin rahoilleni parempaakin vastinetta. Olenkin tähän mennessä ostanut lähes kaiken tyttärelleni kirpputoreilta. En näe kirppisvaatteita pelkästään rahan säästönä, vaan myös jonkinlaisena ekotekona.

Kirppikselle ei voi mennä siten että ”tarvitsen toppahaalarin kokoa 92”. Välttämättä sillä kerralla et löydä sopivaa toppahaalaria. Itselläni ainakin on aika tiukat kriteerit vaatteiden laadusta. Mitä tahansa kulunutta haalaria en suostu ostamaan, vaikka se olisi miten halpa. Lisäksi tietyt vaatemerkit eivät mielestäni kestä kovin hyvin kierrätystä eli esimerkiksi sen tietyn kaksikirjaimisen ruotsalaisliikkeen vaatteet jäävät hyllyihin… Aika usein tulee tehtyä silti hyviä löytöjä. Tälle talvelle löysin esimerkiksi Reiman käyttämättömät toppahousut 15e. (Hintalappu oli vielä kiinni, normaalihinta 75e). Monesti kuulen myös ystäviltäni kommentteja ”Tuo ei voi olla kirppikseltä ostettu”. Kirppikseltä voi siis löytää ihan uudenveroisia vaatteita. Uudenveroisia ovat monesti ainakin juuri pienen vauvan vaatteet, mutta myös isommalle lapselle löytyy uudenveroisia vaatteita. Toki paljon vähemmän, koska ne kuluvat leikeissä – varsinkin ulkovaatteet.

Ainoa huono puoli kirppisshoppailussa on, että tosiaan et välttämättä löydä sitä mitä etsit. Kirppislöytöjen tekeminen vaatii aikaa, vaivaa sekä usein turhia reissuja. Siinä mielessä ymmärrän miksi monet eivät halua ostaa kirpputoreilta. Kirppistely täytyykin nähdä eräänlaisena harrastuksena, joka vie samallalailla aikaa kuin esimerkiksi kuntosalilla käyminen. Tyttäreni viihtyi vauvana hyvin mukana kirppiksillä, mutta jossain vaiheessa hän ei enää jaksanut istuskella rattaissa mukana. Niinpä kirppislöytöjen tekeminen on viime aikoina ollut paljon hankalampaa kuin ennen. Nyt kirppiskäynnit ovat lähinnä nopeita piipahduksia tytön kanssa (lahjon hänet pähkinöillä ja videoilla….) tai  ihanan rauhallisia kiertelyitä, kun pääsen yksin shoppailemaan. Toiset kirpputorit ovat edelleen tunkkaisia ja nuhjuisia ”loisteputkipaikkoja”, mutta onneksi myös kivoja kirppiksiä löytyy. Parhaat kirppikset panostavat nimenomaan lapsiperheisiin esimerkiksi leikkinurkkauksilla, kahviloilla, kunnon vessoilla yms. Viihtyisiä kirpputoreja saisi kyllä silti olla paljon enemmän. Ekologisuus ja hiilijalanjäljen pienentäminen on nykyään trendikästä ja kirppikisillä käydään myös näistä syistä - ei pelkästään taloudellisista syistä.

Mikäli tuleva pikkusisko viihtyy hyvin vaunuissa ja rattaissa niin minulla on tiedossa ehkä noin puolesta vuodesta vuoteen hyvää aikaa tehdä kirppislöytöjä! Tällä kertaa voisi ostaa myös jo hieman ennakkoon tulevia kokoja, sillä viimeistään vuoden päästä taitaa kirppisreissut jäädä harvinaiseksi herkuksi ruuhkavuosien jalkoihin. "Valitettavasti" saan myös hurjan paljon vaatetta siskoltani ja ystävältäni, joilla on tulevaa pikkusiskoa puolisen vuotta vanhemmat tytöt. Luultavasti en joudu ostamaan pikkusiskolle paljoakaan vaatteita, mutta voimme hänen kanssaan sitten kierrällä ja ostaa vaatetta isosiskolle :)

Joulukuun säästöt hyväntekeväisyyteen?

Tätä postausta ei ole tehty yhteistyössä minkään tahon kanssa. Tämä ja kaikki muutkin tekstit ovat omia mielipiteitäni.

Olen aikamoinen jouluihminen. Jo kesällä alkaa joulu pikkuhiljaa hiipiä mieleeni. Viimeistään syksyllä alan pikkuhiljaa selaamaan kivoja joulukuvia Pinterestistä. Lokakuussa ilmestyy ensimmäiset joululehdet kauppoihin ja viimeistään silloin maistelen lehteä lukiessani ensimmäisen glögimukillisen. Joulu ei kuitenkaan ole minulle mikään kaupallinen kulutusjuhla, vaan joulu tarkoittaa ennemminkin aikaa läheisten kanssa sekä rauhoittumista ja vapaata töistä. Toki myös lahjat kuuluvat meidän joulunviettoon yhtä lailla kuin kinkku ja hautausmaakäyntikin.

Joulu ei kuitenkaan kaikille ole ilon juhla. Joulu tarkoittaa monelle myös yksinäisyyttä, liiallista alkoholin käyttöä sekä perheväkivaltaa. Koska kirjoitan säästämisblogia niin jätetään edellä mainitut sikseen ja keskitytään enemmän blogiin liittyvään aiheeseen eli rahaan. Pikaisella googlettamisella selviää, että suomalaiset käyttävät jouluun noin 500 euroa. Summa kuulostaa varmasti hurjan isolta niille, joilla kaikki raha menee peruselämiseen eikä säästöön jää yhtään. Miten näillä ihmisillä olisi varaa järjestää joulun juhla-ateriaa monena päivänä ja sen lisäksi ostaa herkkuja ja lahjoja?

Me, joilla on varaa tuhlata 500 euroa muutamaan päivään, voisimme varmasti auttaa vähävaraisia. Joulun aikaan järjestetään todella paljon erilaisia hyväntekeväisyyskeräyksiä, joista jokainen varmasti löytää itselleen sopivan. Eri tahot keräävät rahaa, tavaraa, vaatteita (sekä uutta että käytettyä) lapsille, aikuisille, vanhuksille ja eläimille Suomessa ja ulkomailla. Itse osallistuin vasta viime vuonna ensimmäistä kertaa, mutta aion ottaa tästä vuosittaisen jouluperinteen.

Viime vuonna osallistuin Nuorkauppakamarin Joulupuu-keräykseen. Joulupuu-keräyksessä kerätään (uusia) lahjoja lapsille, jotka eivät muuten saisi lahjoja välttämättä ollenkaan. Keräyksessä käydään hakemassa keräyspaikan joulukuusesta pakettikortti, jossa on lapsen sukupuoli ja ikä. Hänelle ostetaan lahja ja lahja viedään keräyspisteelle. Lahjat toimitetaan esimerkiksi sosiaalitoimen kautta perille lahjan saajille. Viime vuonna ostin oman tyttäreni ikäiselle lapselle lahjan. Tänä vuonna ostin pienelle tytölle lahjan ja sen lisäksi vielä lahjan teinitytölle. Tämän keräyksen tiimoilta oli lehdessä juttua, että monet ostavat vain pienille lapsille lahjoja ja isommat lapset/teinit jäävät ilman lahjoja. Huomasin tämän itse käytännössä kun hain pakettikortteja kuusesta. Teini-ikäisten lasten lappuja oli kuusi täynnä, mutta pienten lasten laput olivat lähes loppuneet. Äitini ei saanut ollenkaan omien lastenlastensa ikäisien lappuja, mutta hänkin ostaa tänä vuonna lahjan sitten jollekin teinille.

Tänä vuonna ajattelin myös osallistua Hyvä joulumieli-keräykseen. Keräyksen järjestää SPR, MLL, Yle Aamu-tv, Yle Radio Suomi sekä Radio Vega. Keräykseen lahjoitetaan rahaa ja rahoilla jaetaan vähävaraisille lapsiperheille 70 euron arvoisia ruokalahjakortteja. Tämä on ehkä vielä tärkeämpi keräys kuin tuo lahjakeräys. Onhan se vähävaraisille varmasti tärkeämpää saada ruokaa, kuin lahjoja. En ole vielä päättänyt paljonko euroissa tähän lahjoitan, mutta tähän voikin lahjoittaa jouluun saakka, joten ehdin miettimään summan myöhemmin.

Mikäli ei halua lahjoittaa rahaa tai ostaa mitään uutta, niin on myös keräyksiä joihin voi lahjoittaa käytettyjä tavaroita. Jostakin keskustelusta luin sellaisesta, että eräs perhe pitää ns. käänteistä joulukalenteria. Perheen kaksi lasta valitsevat joka päivä yhden lelun, josta luopuvat. Nämä 48 lelua lahjoitetaan vähävaraisille lapsille. Mielestäni aivan mahtava idea! Ehkä otamme tällaisen käyttöön sitten kun lapsi on siinä iässä, että ymmärtää tällaisen merkityksen.

Yksi ihan mahtava tapa tehdä hyväntekeväisyyttä joulun aikaan olisi myös jouluaterian järjestäminen esimerkiksi yksinäisille vanhuksille. Olen monesti lukenut ihmisistä, jotka kutsuvat tuntemattomia kotiinsa jouluaterialle. En ole niin sosiaalinen ihminen, että nauttisin itse tällaisesta. Siksi nostankin hattua niille, jotka tällaisia järjestävät.

Kahteen keräykseen osallistuminen ei tee meidän perheen budjettiin kovinkaan suurta lovea. Jätämme sitten vaikka joulukuussa säästämättä tai ostamme omalle perheelle vähemmän lahjoja. Kehotan jokaista jolla on varaa säästää ja ostaa joululahjoja, miettimään voisiko tehdä saman. Tai keksimään jotain muuta keinoa auttaa.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

Kirjasto - kulttuuria ja viihdettä

Kirjasto – mahtava paikka!

Olen aivan rakastunut kirjastoon. Ihan älyttömästi tarjolla erilaista lukemista ja tekemistä - kaikki täysin ilmaiseksi! (Joo joo, veroissa maksan, tiedän…) Lapsen kanssa käymme kirjastossa noin 2-4 kertaa kuukaudessa. Meillä on aina lastenkirjoja noin kymmenisen kappaletta kotona ja niitä sitten joka kerta vaihdamme muutamia uusiin. Lapsi saa itse valita osan kirjoista ja vanhemmat valitsee osan. Lapsi valitsee itse ääni- ja luukkukirjoja. Vanhemmat valitsevat pidempiä iltasatukirjoja. Monesti laitan lapsen rattaisiin uusia kirjoja lukemaan ja käymme yhdessä aikuisten osastolla. Lapsi ei kovin kauaa viihdy rattaissa, joten yleensä haen jonkun tietyn, ennalta valitsemani, kirjan. Lehtiosastolta katson nopeasti tietyt lehdet mukaan. Mikäli olemme koko perhe liikenteessä niin toinen aikuinen jää lapsen kanssa lastenosastolle ja toinen saa sillä välin rauhassa hakea luettavaa. Meidän kirjastossa ainakin on lapsille leluja ja muuta tekemistä. Totta kai siinä voi myös lukea niitä uusia kirjoja.

Aivan luksusta on joskus päästä yksin kirjastoon. Silloin luen muutamia sanomalehtiä ja tietyistä aikakausilehdistä uusimmat numerot (niitä uusimpia kun ei saa kotiin lainata). Monesti myös selailen kokkikirjoja ihan rauhassa tai katselen askartelukirjoja. Kirjastostahan voisi lainata myös cd-levyjä, mutta niitä en ole itse koskaan lainannut. Leffoja olen joskus lainannut, mutta nykyään meillä ei paljon leffoja katsella. Meidän kirjastosta saa lainata myös liikuntavälineitä, muun muassa kahvakuulaa, käsipainoja, tasapainolautaa tms. Näitä en ole vielä kokeillut. Sen sijaan lautapelejä olen lainannut. Meillä on kirjastossa saatavilla eräs ystäväporukkamme suosikkipeli. Olen jo useaan otteeseen lainannut sen, kun on ystävät olleet tulossa kylään. Aina sitä ei pelata, mutta eipä tuo haittaa. Lisäksi meidän kirjastossa on myös vaihtohylly. Olen usein ottanut sieltä jotain luettavaksi ja palauttanut lukemisen jälkeen takaisin hyllyyn. Vein myös omasta hyllystäni noin parikymmentä kirjaa pois vaihtohyllyyn tuossa taannoin siivousinnostuksessani.

Lopetin kirjojen ostamisen pari vuotta sitten. Aiemmin haaveilin isosta, koko seinän mittaisesta kirjahyllystä. Huomasin kuitenkin, että luen yleensä hyvätkin kirjat vain yhden kerran – miksi siis ostaisin kirjoja hyllyyn pölyttymään? Jotkut kirjat ovat niin hyviä, että ne tekee mieli lukea uudestaan. Yleensä lukukertojen välissä on kuitenkin useampi vuosi, joten silloinkin voin lainata kirjan taas kirjastosta. En ole myöskään vuosiin tilannut mitään lehtiä kotiin. Pidän aikakausilehtien lukemisesta, mutta nekin saan lainattua kirjastosta. Lisäksi olen siitä onnekas, että äitini tilaa aina jotakin lehteä ja tuo ne sitten luettuaan aina minulle. Parhaassa tapauksessa ne kiertävät minulta vielä siskolle tai anopille. Jos tilaisin kaikki hyvät lehdet kotiin tai ostaisin kirjoja omaksi – niihin kuluisi minulta rahaa satoja euroja vuodessa. Nyt saan kaiken saman ilmaiseksi. Hintana on vain se, ettei tiettyä kirjaa tai lehteä saa heti kun haluaa, vaan niitä joutuu odottamaan. Varaaminen meidän kirjastossa on ilmaista ja sitä käytänkin paljon. Ainoa ongelma minulla on, että en aina tiedä mitä lainaisin. Onneksi parilta ystävältä saa joskus hyviä lukuvinkkejä.

Itse olen aika nopea lukija, joten neljän viikon lainausaika riittää minulle hyvin. Lapsen ja miehen lainaamissa kirjoissa sen sijaan uusimistoiminta laulaa aika usein. Eli jos pelkää ettei ehdi lukea kirjaa lainausajan puitteissa, niin lainan voi yleensä uusia. Ainoastaan uusia kirjoja, joihin on yleensä varauksia, ei saa uusittua. Kirjastokirjoissa on myös se hyvä puoli, että ne voi huoletta jättää kesken. Miksi tuhlata aikaa huonoihin kirjohin? Jos ostaisin kirjoja omaksi, lukisin ne kuitenkin pakosta loppuun...

Lukemisiin!

Taloudellisesti laihaa näkyvissä

Ei uutta budjettirintamalla lokakuun osalta – vituiks meni mutta menköön.

Mennään tällä budjetilla nyt loppuvuosi, vaikka on nähty jo kymmenen kertaa ettei siinä pysytä millään. Teen ensi vuodelle sitten uuden budjetin ja katsotaan miten siinä pysytään. Harmi vain, että meidän talouden menot kasvaa ensi vuonna ja samaan syssyyn tulot laskee. Ei mikään paras mahdollinen yhtälö.

Vuodenvaihteessa saamme jännittää syntyykö perheemme toinen tyttö tänä vuonna vai ensi vuonna. Tästä syystä siis menomme kasvavat, kun kolmesta tuleekin neljä. Hankintoja ei onneksi tälle uudelle tulokkaalle tarvitse kovin paljon tehdä. Laskenkin tässä juuri kuluja myöhempään postaukseen aiheesta ”Paljonko perheen toinen vauva maksaa”. Mieheni jatkaa päätoimisesti opiskelua ensi vuonna, joten hänen tulot pienenevät. Omat tuloni pienenevät tietenkin myös, sillä tipun äitiysrahalle ja samalla loppuu esikoisen joustava hoitoraha kokonaan pois. En ole laskenut paljonko tulot laskevat, mutta nettovaikutus taitaa olla jotain 500-600 euron luokkaa.

Odotan innolla kuitenkin uudenlaista elämänvaihetta! Taloudellisesti melko laihaa kyllä tulossa. Toivottavasti osaamme nyt laskea elintasoa, ettei kaikki säästöt kulu ihan loppuun ensi vuoden aikana. Meillä on tietenkin mahdollisuus lopettaa nykyinen säästäminen ja lisäksi lainoihin voi pyytää lyhennysvapaata, emme ole tätä mahdollisuutta vielä ollenkaan käyttäneet.

Äitiyslomalla voisi lisärahaa saada, kun realisoisi sijoituksia. Maailmantalous päätti nyt meidän perheen kannalta todella huonoon aikaan lähteä laskuun. En todellakaan aio myydä osakkeitani nyt kun niiden arvo vain laskee ja laskee. Oma salkkuni ei onneksi ole vielä kovin paljon miinuksella, mutta kyllä alaspäin tullaan kovaa. Kevään osinkoja odotellessa...

52 viikon haaste

Luen melko paljon säästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä blogeja. Täytyy myöntää, että vain muutamaa blogia seuraan aktiivisemmin, muuten surffailen blogista toiseen ja luen vain kiinnostavalla otsikolla olevat tekstit. Tästä syystä en valitettavasti tiedä, mistä blogista luin alun perin 52 viikon säästöhaasteesta. Tästä on kuitenkin kirjoiteltu myös aikakausilehdissä ja useissa blogeissa, joten suotakoot anteeksi etten tee kunniaa oikealle lähteelleni.

52 viikon haasteessa säästetään siis 52 viikon ajan. Ideana on laittaa säästöön viikoittain viikkonumeron verran rahaa. Eli kun nyt on viikko 42, säästän tällä viikolla 42 euroa ja ensi viikolla 43 euroa. Näin säästetään vuoden ajan ja lopulta kasassa on 1378e. Keskimääräinen säästösumma kuukaudessa on 116e. Vuoden lopulla viikkonumerot ovat suuria, joten monella voisi tehdä tiukkaa silloin säästää. Useamman viimeisen kuukauden ajan säästösummat olisivat 150-200 euroa kuukaudessa. Alkuvuonna toisaalta säästetään vain kymmeniä euroa kuussa. Monet ovatkin päättäneet soveltaa tätä siten, että säästetäänkin summia epäjärjestyksessä, tilanteen mukaan. Ei enää kuulosta niin pahalta.

Rakastan kaiken maailman haasteita ja varsinkin listojen tekemistä.  Lähdin siis heti tähän mukaan. Laitoin paperille numerot 1-52 ja valitsen joka maanantai sille viikolle sopivan summan. Kerroin haasteesta miehelleni ja hänkin innostui asiasta. Nyt kysyn siis joka maanantai mieheltäni paljonko hän säästää sillä viikolla ja merkkaan molempien käytetyt numerot ylös. Sain jopa houkuteltua tähän haasteeseen yhden ystäväpariskunnan mukaan. Muutkin näköjään innostuvat säästämisestä, kun siinä on joku juju!

Tässä haasteessa voi toki käydä niin, että innostus lopahtaa heti alkuunsa. Olemme nyt molemmat mieheni kanssa napsineet kaikki isot luvut jo pois. Tämän lisäksi molemmat säästetään vähintään 50e/kk muihin juttuihin. Juuri pari viikkoa sitten mieheni sanoi, että laittoi säästötilille 451e. Eli 51 oli hänen virallinen lukunsa ja 400 euroa meni säästöön ”muuten vain”. Voi siis olla, että tässä haasteessa ei ole meille tarpeeksi haastetta. Mutta jatketaan nyt niin kauan kuin mielenkiintoa riittää. Meilläkin varmasti tulee huonompia kuukausia, joten ehkä niillä alle kympin viikkosäästöille tulee vielä tarvetta.

Henkilölle, joka ei muuten säästä kovin paljon, voi tällainen haaste olla passeli. Se tuo vähän hauskuutta säästämiseen ja kun tietää vuoden päästä odottavan loppusumman, voi vaikka miettiä jo valmiiksi mitä rahalla tekisi. 1378 eurolla pääsee jo aika pitkälle matkalle tai saa ostettua jotain kivaa, ellei halua sijoittaa rahoja pidemmäksi aikaa. Hmm, ehkä keksinkin jonkin kivan tavoitteen jatkaa tätä miehen kanssa.  Jätetään muut säästämme rahat kasvamaan korkoa ja hätävaraksi pahan päivän varalle. Voisimme tuhlata nämä rahat ensi kesänä johonkin koko perheen reissuun. 2756 e olisi aika kiva potti tuhlata kesällä! Ja jos tätä jatkaisi vuodesta toiseen, olisi aina kesälomarahat tienattu.

Hitto, taisin innostua taas, olispa jo maanantai 😉 Kysyin heti tätä kirjoittaessani mieheltäni, että käytetäänkö nämä rahat johonkin kivaan vuoden päästä ja hänkin innostui. Siirsimmekin heti molempien säästösummat yhteiselle säästötilille (joka oli ollut pidempään tyhjillään) ja päätimme että näitä rahoja käytetään vain yhteisiin, kivoihin juttuihin. Tilillä onkin nyt jo mukavasti kertynyt 783 euroa.

Kuka muu on messissä? Mihin tuhlaisit 1378 e vuoden päästä?

Syyskuussa alamäkeä + Lidl-kokeilua jatkettava

Huomasin jo pari vuotta sitten, että syyskuussa meidän taloudessa tuppaa olemaan erittäin paljon menoja. En osannut varautua niihin tänäkään vuonna. Kesän jälkeen monella tulee varmasti samanlaisia ajatuksia: nyt laitetaan elämä kuntoon. Oli se sitten uusi harrastus tai ruokavalion muuttaminen terveellisemmäksi tai talousasioissa petraaminen. Joillakin voi olla tavoitteena nämä kaikki. Itsekin jo kirjoitin, että menoissa otetaan kulukuuri. Haaveilin, että syyskuussa voimme maksaa autolainaa vähän reippaammin pois, kun mieskin on nyt syksyllä töissä eikä opiskelija. Olin jälleen kerran unohtanut, että syyskuussa meillä on paljon näitä ”ylimääräisiä” menoja.

Syyskuun ”ylimääräisiä” menoja meillä ovat vakuutuslasku. Maksoimme aiemmin koko vuoden laskun kerralla syyskuussa, nykyään laskut neljässä erässä. Tuo neljäsosa kirpaisee silti aika mukavasti, koska kuten olen aiemmin kirjoittanut, meidän tilille ei kerry ylimääräistä vakuutuslaskuja varten. Siitä huolimatta, että joka kuukaudelle olen vakuutusmaksun osuuden budjetoinut. Aionkin nyt muuttaa vakuutusmaksun 12 erään, ehkä sitten nämä laskut ei tunnu niin pahoilta. Meidän vakuutusyhtiössä laskut saa laittaa 1-12 erään, eikä ylimääräisiä kuluja tule.

Syyskuussa tulevat maksuun kiinteistöverot. Useampi satanen livahti taas verokarhun tassuun. Tänä vuonna sentään muistin verot maksaa ajallaan, taisikin olla ensimmäinen kerta. Aiempina vuosina olemme saaneet verottajalta maksumuistutuksen, kuten monta sataa tuhatta muutakin suomalaista. Mitäs lähettävät laskun maaliskuussa ja laittavat eräpäiväksi syyskuun! Kiinteistövero on yksi niistä laskuista, joka meillä ei vielä ole e-laskuna. Tästä viisastuneena taidan maksaa kiinteistöverot ensi vuonna heti laskun tullessa, niin on muutama satanen vähemmän syyskuussa maksettavaa. Jotenkin on tähän asti vain ollut sellainen ajatus, että jos verottajakin panttaa minun rahojani, miksi maksaisin heille etuajassa 😉

Syyskuussa maksetaan yleensä myös lapsen harrastusmaksu. 2-vuotiaalla ei tietenkään tarvitsisi olla vielä harrastuksia, mutta meillä tyttären harrastus on arkiviikon kohokohta. Maksan siis hyvillä mielin 100e/syksy että saamme harrastaa. (Onneksi emme asu pääkaupunkiseudulla. Kuulin, että vastaava harrastus siellä maksaa 270e.)

Syyskuussa piti myös päivittää tyttären vaatekaapin sisältö. Onneksi kevään välikausihaalari menee vielä tämän syksyn. Kenkiä täytyi taas ostaa plus kaikki talvivaatteet. Onneksi tein älyttömän hyviä löytöjä kirppikseltä. Uusia ja uudenveroisia talvivaatteita löytyi, joten näihin ei mennyt kuin 50e. Vielä täytyy silti hommata talvikenkiä, pipoja ja hanskoja. Syyskenkiä piti hankkia kolme paria. Yhteensä kaikkiin lapsen hankintoihin meni 245e. Meillä ostetaan lapselle pääsääntöisesti kaikki kirppikseltä. Kengät ja alusvaatteet ostan aina uutena. Mietin kyllä kauhulla, että mitä kaikki lapsen vaatteet tulee vuoden aikana maksamaan perheissä, joissa kaikki ostetaan uutena.

Ruokakuluihin meni 470e. Minullahan oli (tämä) Lidl-kokeilu käynnissä ja vertailuluku oli 480e. Lidl-kokeilua täytyy jatkaa vielä lokakuussa. Nyt valitettavasti Lidlissä käynnit jäivät aika vähiin, joten kokeilu epäonnistui. Syyskuussa oli yhdet rapujuhlat, joihin tarvikkeet hommattiin isosta marketista. Yksi pidennetty viikonloppu meni mökkeillessä ja halusimme syödä vähän paremmin. Tällöinkin menimme markettiin, sillä halusimme ostaa lihat lihatiskistä. Lisäksi tuntui, että töiden jälkeen oli usein kiire kotiin ja koukkaus Lidlin kautta tuntui ylitsepääsemättömältä. Nyt on tiedossa enemmän tavallisia kotiviikonloppuna, joten pyrin pitäytymään Lidlin valikoimissa!

Budjetti ylittyi syyskuussa yhteensä mukavat 900e! Ehkä ensi syksyä varten osaan varautua tähän.

Vakuutusmuutokset

Olin juuri päättänyt tehdä kesän kulutusjuhlan jälkeen ryhtiliikkeen perheen ruokamenoissa, kun uusi vakuutuskirjamme pamahti verkkopalveluun. Kerrankin luin sen ajatuksella. Aloin miettiä, onko kaikki vakuutukset tarpeellisia.

Ensiksi tarkistin koiran vakuutuksen hinnan ja omavastuun. Meidän koira on aina ollut todella terve, joten eläinlääkärissä olemme käyneet keskimäärin noin kerran vuodessa tai harvemmin. Vuosimaksu sekä omavastuu tekivät yhteensä noin 300 euroa eli koiraa tulisi käyttää eläinlääkärissä noin 4 kertaa vuodessa, jotta vakuutuksesta olisi mitään hyötyä. Päätimme irtisanoa koiran vakuutuksen kokonaan. Säästö vuositasolla 220e. Tässähän on toki se riksi, että koira alkaa nyt tai myöhemmin sairastella, mutta päätimme ottaa sen riskin. Melko monta kertaa tosiaan koiraa saa lääkärillä käyttää, jotta vakuutus olisi järkevämpi kuin ilman. Olettaen, että hänelle ei tule mitään erikoissairautta, vaan "perusjuttuja".

Toinen turha vakuutus meidän perheellä oli matkavakuutukset. Miehelle selvisi juuri ennen kesän ulkomaanreissua, että hänellä on ammattiliiton kautta matkavakuutus. Tämä oli tullut puheeksi työkaverin kanssa, kun mieheni jutteli tulevasta reissusta. Mieheni ei ollut koskaan ottanut sen enempää selvää ammattiliiton jäseneduista. Irtisanoimme siis miehen matkavakuutuksen, säästö 45e/vuosi.

Tarkistin oman ammattiliittoni osalta vakuutusasian ja itseasiassa minunkin liittoni tarjoaa minulle matkavakuutuksen! Sen lisäksi minulla on matkavakuutus luottokortissa eli käytännössä minulla on vuosikaudet ollut kolme eri matkavakuutusta. Korvaavuudet vakuutuksissa olivat samat tai jopa hieman paremmat näissä liiton vakuutuksissa. Irtisanoin siis oman matkavakuutukseni, säästö 45e/vuosi.

Meidän vakuutusyhtiö taitaa olla kalleimmasta päästä ja huomasimme lapsivakuutuksen kohdalla, että siinä omavastuu oli aivan älytön. Tätähän en jaksanut silloin vertailla, kun vauvavakuutusta valitsimme. Olen kuitenkin ollut aina tyytyväinen saamaamme palveluun ja korvausasiat ovat sujuneet hyvin ja erittäin nopeasti. Näin ollen emme kilpailuta vakuutusyhtiöitä ainakaan tässä vaiheessa. Näköjään saman vakuutusyhtiön sisälläkin voi saada säästöä aikaiseksi, kun vakuutuksia alkaa tarkastella tarkemmin. Joku viisaampi toki olisi alunperinkin selvittänyt tällaiset vakuutusten päällekkäisyydet tai koiravakuutuksen tarpeellisuuden. No, better late than never. Sainpahan säästöä yli 300e aikaiseksi. (Älkööt kukaan huomauttako paljonko turhaa olemme tässä vuosien saatossa maksaneet….)

Testi: Lidl on halpa?

Aina sanotaan, että Lidl on halpa. Mekin käymme joskus Lidlissä, ja monesti kassalla yllättyy loppusumman pienuudesta. Välillä kuitenkin tuntuu, ettei sieltä saa ihan kaikkea mitä tarvitsee. Kirjoitinkin viimeksi, miten olen aika valikoiva joidenkin ruokien suhteen. Juuri tästä syystä minulla on ongelma Lidlin kanssa. Sieltä kun ei välttämättä saa juuri sitä tietynmerkkistä ranskankermaa/juustoa/leipää… Ruokalaskua olisi kuitenkin hyvä saada pienemmäksi. Olen siis päättänyt ottaa nirsosta niskastani kiinni ja annan Lidlille mahdollisuuden.

Aion nyt syyskuun aikana käydä pääosin ruokaostoksilla Lidlissä ja katsoa mitä se tekee ruokalaskulle (ja ruuan maulle). Lidl ei ole työmatkan varrella, mutta ei se kuitenkaan ihan mahdottoman kaukana ole. Pyöräilymatka kotoa Lidliin on vielä ihan siedettävä, noin 4 kilometriä. Työmatkalla Lidlissä käyminen tekee noin kilometrin koukkauksen. Välillä arjessa vaan tuokin matka polkupyörällä tuntuu vähän pitkältä. Citymarket, jossa yleensä käymme, sijaitsee kauppakeskuksessa. Monesti siis tulee samalla reissulla esimerkiksi käytyä apteekissa tai kirjastossa. Lidlin yhteydessä meillä ei ole mitään muita palveluita.

Mitään sen suurempaa hintavertailua en jaksa tehdä, mutta aion verrata yleisesti kuukauden ruokaostosten loppusummaa. Alkuvuonna ruokaostoksiin on mennyt keskimäärin 485e/kk, joten otetaan se vertailuluvuksi. Katsotaan kuinka Lidlin käy!

Ps. Elokuu meni taas pakkasen puolelle (-300e). Syytän lomaa. Mies ja muksu lomailivat elokuusta vielä kaksi viikkoa. Ehkä tilanne alkaa tasaantua, kun nyt olemme viettäneet jo kolme viikkoa normaalia arkea.

Miten säästää ruokakuluissa?

Kirjoitin edellisellä kerralla, että täytyisi ottaa joku roti näihin ruokakauppamenoihin. Aloin jälleen kerran miettiä miten sitä ruokalaskua saisi pienemmäksi. Esimerkiksi Martat antaa tähän vinkkejä. Aiheesta on myös kirjoituksia erilaisissa lehdissä vähän väliä ja ihmiset jakelevat vinkkejä myös netin keskustelupalstoilla. Pohdin tässä yleisimpien vinkkien toimivuutta meidän perheessä.

Seuraa tarjouksia ja osta monesta paikasta.

Anteeksi nyt vain, kenellä on aikaa käyttää ruokaostoksiin useita tunteja viikossa ja kierrellä eri kaupoissa… Katson kyllä Citymarketin ja Lidlin mainoslehdet läpi, mutta teen ostokset aina yhdessä kaupassa. Eniten käytän Cittaria, koska se on meidän lähikauppa. (Ja meillä on musta plussakortti…) Jos Lidlissä tai Prismassa on jokin liha tai kala tarjouksessa, niin saatan mennä niihin ruokaostoksille. Muuten olen aika uskollinen Cittarille. Järkevämpää on seurata oman kaupan tarjouksia ja muuttaa ruokasuunnitelmia sen mukaan. Tämä sitten taas on ristiriidassa tuon seuraavan vinkin toimivuuden kanssa.

Suunnittele koko viikon ostokset ja pitäydy suunnitelmassa.

Ei toimi ei. Meidän viikot eivät ainakaan koskaan mene suunnitellusti. Jos lataan jääkaapin sunnuntaina täyteen ruokaa, niin kuitenkin viikon aikana syömme extempore jossain muualla kuin kotona. Mummolassa, kaverin luona tai kahvilassa. Viikon lopulla jääkaapissa on edelleen ruokatarvikkeita käyttämättä ja niiden päiväykset lähestyvät. Jos ostan ruokatarvikkeita maltillisesti, syömmekin joka päivä kotona hurjan isoja annoksia ja kauppaan täytyy taas mennä. Mitä useammin käyn kaupassa, sitä useammin teen heräteostoksia. Tai sorrun ostamaan kalliita eineksiä, koska en jaksa taas miettiä ”mitä tänään syötäisiin”. Lisäksi minun ei välttämättä enää torstaina tee mieli tehdä sitä ruokaa mitä olin suunnitellut. Ruoka on kuitenkin minulle enemmänkin nautinto, kuin pelkkä polttoaine. Tämä suunnittelu ei vaan ota siksi onnistuakseen kovinkaan usein.

Pakasta ylijäänyt ruoka tai tee tarkoituksella pakkaseen ruokia, joita voi kiireessä sulattaa.

Juuei. En osaa tätäkään. Tämä ohje menisi hyvin yksiin edellisen kohdan ylijäämäruuan kanssa, mutta ei. Mielestäni ruuan maku muuttuu pakastaessa huonommaksi. Ainoat ruuat, joissa maku ei mielestäni kärsi, ovat makaronilaatikko, lasagne ja jauhelihakastike. En voisi kuvitellakaan pakastavani kasvissosekeittoa tai kanawokkia tai lihaa yksinään (raakana tai paistettuna). Hyi hitto. Onko jollakulla muulla tämä sama ongelma vai olenko vain nirso?

Tee ruoka itse.

Jep, toimii. En ole koskaan jaksanut laskea, mitä jonkin itse kokkaamani annoksen hinnaksi tulee, mutta varmasti on halvempaa kuin ravintoloissa tai valmisruokahyllyssä. Valmisruokia en ole koskaan ostanut (paitsi joskus maksalaatikkoa), mutta eineksiin ja puolivalmisteisiin tulee sorruttua liian usein. En ole mikään huippukokki, mutta itse tehty ruoka on myös paljon parempaa kuin valmisruoka. Näin ainakin luulen, aika vähän on tullut valmisruokia maisteltua. Joskus ravintoloissakin tulee pettymys: tämänkin ruuan tekisin itse paremmin. Olenkin kopioinut muutaman reseptin suoraan ravintoloiden listoilta omaan keittiööni ja palautteen perusteella lopputulos on ollut onnistunut. Yhtä pastareseptiäni olen saanut jakaa aika moneen paikkaan ja reseptin kehitin itse erään ravintolassa syömäni annoksen perusteella.

Syö satokauden mukaan.

Kyllä, näin kannattaa tehdä ja se on samalla ekoteko. Sitrushedelmät ovat halpoja talvella ja ovat parhaimman makuisia myös silloin. Kesällä kannattaa suosia kotimaisia juureksia ja muutakin kotimaista. Parsaa syödään parsakaudella ja mangoja silloin kun niitä saa halvalla. Meidän perheen hevin käyttö on laajentunut todella paljon satokausiajattelun myötä. Yritän ostaa vain tuotteita, joiden kilohinta on korkeintaan 3 euroa. Mielellään korkeintaan 2e. Välillä tämä tuottaa haasteita, mutta tuo myös uusia makuja meidän keittiöön. En todellakaan noudata tuota omaa ohjettani orjallisesti, muutenhan en voisi koskaan syödä esimerkiksi avokadoa tai mitään kotimaista talvella. Satokauden tuotteet tunnistaa yleensä tosiaan ihan hintalapusta tai ne voivat olla enemmän esillä. Sesongit voi myös tarkistaa Satokausikalenterista. Lidl ja Prisma aika kivasti tuovat satokauden kasviksia esille mainonnassaan.

Valitse kauppojen omia merkkejä.

Toimii tietyissä tuotteissa kyllä. Oikeasti monet Pirkat, Rainbowt yms. on tehty ihan samoilla tehtailla kuin Valiot ja Arlat. Tavara purkissa voi olla melkein samaa, purkin ulkoasu on vain erilainen. Ostan yleensä näitä halvempia merkkejä, mutta en osta toista kertaa jos maku on huono. Hyvät (ja halvat) tuotteet löytää siis vain kokeilemalla. Joku vähemmän kranttu voi ostaa pelkkiä kauppojen merkkejä. Itselleni se maku on kuitenkin aika tärkeä. Tajusin olevani melko valikoiva, kun jokin aika sitten ostimme ystäväni kanssa yhdessä aineksia tortilloihin. Ystäväni olisi ottanut aina halvempia merkkejä, mutta minä toistin koko kauppareissun ajan samaan mantraa: ”Ei oteta sitä, se maistuu hirveältä”. Niinpä ostimme Patroksen fetaa, Santa Marian kastikkeet ja mausteet, Valion ranskankermaa ja tietenkin Old El Pason tortillat. Mikään halvempi merkki ei kelvannut minun tortilloihin. Jep jep.

Opettele tekemään ruokaa jämistä tai jo kaapista löytyvistä aineksista.

Toimii. Pystyn loihtimaan monesti aterian jääkaapin jämistä tai kuiva-ainekaapin aineksista. Meillä on kuitenkin aina perustarpeita kuiva-ainekaapissa ja kasviksia jääkaapissa. Tällaiset extempore-ateriat ovat yleensä kasvisruokapainotteisia, meillä ei tosiaan lihaa löydy pakkasesta tai säilykkeenä ikinä. Näin voi siirtää kaupassakäyntiä päivällä tai parilla ja heräteostosten määrä vähenee. Ylijäämäruuista kokkaaminen sen sijaan on myös ekoteko, mikäli ruoka muuten lentäisi roskiin. Ylijääneestä puurosta tai perunamuusista tulee hyviä rieskoja ja jauhelihakastikkeen voi jalostaa vaikka pannariksi. Vähän jo kuivuneet leivät löytävät tiensä lämppäreiksi ja leikkelepaketin jämät munakkaaseen. Joskus ei silti vain jaksa keksiä mitään, joten laiskoina hetkinä meilläkin lentää ruokaa roskiin. Tai koiralle koittaa onnenpäivät.

Leivo itse.

Tulee kyllä joskus leivottua, mutta valitettavasti en ole kovinkaan hyvä leipuri. Kaikki vaivaaminen, kohottaminen, pyörittely, siivoamien yms. alkaa tuntua hukkaan heitetyltä ajalta, kun huomaan mieheni laittavan pullan päälle kinkkua ja juustoa. (Koska luuli sen olevan leipää.) Että sellaiset leipurintaidot.

Älä mene nälkäisenä kauppaan.

Kaikkihan sen tietää miten siinä käy! Karkit, suklaat, pizzat, limut suorastaan hyppää kärryihin….

Näiden pohdintojen jälkeen tajusin olevani melko valikoiva ruuan suhteen. Meillä syödään melko tavallista kotiruokaa, mutta silti haluan sen olevan hyvää, laadukasta ja maistuvaa. Jauheliha on meillä aina 10% eikä rasvaisempaa. Kanan paistisuikaleita en suostu ostamaan koskaan ja makkararuokia syödään todella harvoin. Kalakin täytyy ostaa lihatiskiltä. Arkiruuassa olisi silti näköjään helpompi säästää, jos purkkihernekeitto, kinkkukiusaus tai kalapuikot maistuisivat meille paremmin.

Joka päivä pitää syödä, joten miksei söisi hyvää ruokaa. (Siskon mies totesi joskus näin ja se on mielestäni erittäin hyvä ohjenuora.)

Tulinkin nyt siihen lopputulokseen, että en halua säästää ruokakuluissa. Oikeastaan minun alkoi tehdä mieli kuluttaa yhä enemmän rahaa laadukkaaseen arkiruokaan… Miten tämä nyt näin kääntyi. Täytyy siis ennemminkin alkaa pohtia, kuinka säästää ruokamenoissa laadusta tinkimättä. 

Ryhtiliike

Käytän budjetointiin Marttojen sivuilta saatavaa excel-taulukkoa. Ohjelma laskee prosentuaaliset osuudet kaikista menoista. Lainanhoito vie budjetista 32%, ruoka ja juoma kotona 25%. Mikään muu osa-alue ei pääse yli 10%, ja harva jopa yli 5 %. (koko vuoden 2017 tulos) Löysin muuten sattumalta tutkimustuloksen, jossa sanotaan että suomalaiset käyttävät ruokaan keskimäärin 13% kulutusmenoistaan. Meillä näyttäisi menevät siis huomattavan paljon enemmän.

Ruokamenoista olisi siis varmasti mahdollisuus säästää. Tarkennuksena vielä, että merkkaan ruokamenoihin kaiken mitä ostetaan ruokakaupoista. Ostamme ruokakaupasta myös shampoot, pesuaineet ja muut hygieniatuotteet sekä vaipat. En jaksa nähdä vaivaa merkatakseni tällaisia erikseen.

Olen huomannut, että ruokamenoista saa helposti säästettyä, kunhan siihen jaksaa keskittyä. Muistan, että alkuvuonna otin tiukan otteen ruokamenoihin ja sain pidettyä helmikuun ruokakulut lähes 300 eurossa. Tuolloin ei ollut edes ravintolakuluja, jotka olisivat selittäneet pienet ruokaostokset. Tuon helmikuun jälkeen kulut ovat pysyneet budjetin tietämillä, ylitystä on tullut enemmän tai vähemmän joka kuukausi. Huippu koettiin nyt heinäkuussa, kun ruokakauppaan meni 700 euroa. Ruokaostoksiin olen budjetoinut 400e. Meillä syö kaksi aikuista ja yksi taapero.

Heinäkuun hulluttelujen jälkeen nyt on pakko taas tehdä jotain. Alkaa masentaa, kun joka kuukausi mennään yli budjetin, eikä pelkästään ruuan osalta vaan myös kokonaisuutena. Meidän perheellä on tällä hetkellä aika pienet tulot, mutta emme ole osanneet pudottaa elintasoa tulojen kanssa samalle tasolle. Joka kuukausi joudumme siis lykkäämään yhteiselle tilille lisää rahaa, vaikka olen budjetoinut että sinne voisi jopa kertyä hieman ylimääräistä kuukausittain. (Jälleen kerran: Onneksi emme elä kädestä suuhun, vaan meillä on varaa budjetin ylityksiin.)

Nyt on silti tehtävä ryhtiliike. Tällä menolla säästöt hupenevat peruselämiseen eikä niitä ole ensisijaisesti siihen tarkoitettu. Monet aloittavat kesäloman jälkeen laihdutuskuurin tai uuden harrastuksen, minä aion nyt ottaa tavoitteeksi pysyä ruokabudjetissa. Katsotaan kuinka käy. Vinkkejä otetaan vastaan!

Heinäkuussa tuli syötyä hyvin

Alun perin ajattelin, etten viitsi tarkistaa heinäkuun menoja. Tiesin, että siitä tulee karua luettavaa. Ajattelin kuitenkin, että on kiva vertailla vuosia 2017 ja 2018 keskenään, joten siksi minun oli pakko kirjata myös helteisen heinäkuun hikiset hulluttelut.😎

Huhhuh, ei ihme että vatsaa turvottaa ja vaatteet kiristää. Aika mojovat olivat ruokakulut. Heinäkuussa mies lomaili kaksi viikkoa ja toisella viikolla myös minä. Olimme siis yhden viikon yhtä aikaa koko perhe lomalla. Tuohon viikkoon kuului kaksi reissua: toinen kavereiden kesken Tallinnaan ilman lapsia ja perheloma Ahvenanmaalle kaveriperheen kanssa. Reissussa tuli syötyä lähes kaikki ateriat ulkona, vaikka tuolla Ahvenanmaalla meillä olisi ollut hyvät kokkausmahdollisuudet. Loma oli lyhyt, joten lopulta kokkasimme vuokratalolla vain yhden kerran.

Tulos:

Ruoka ja juoma kotona: 700 euroa

Ruoka ja juoma ulkona: 500 euroa.

Järkyttävää! Voisi kuvitella, että olemme syöneet hienoissa ravintoloissa pihvejä ja hanhenmaksaa. Itseasiassa kerran söimmekin hanhenmaksaa, mutta se tuli pyytämättä ja yllättäen brunssin yhteydessä… Oikeasti ruokalajit koostuivat lähinnä hampurilaisista, ranskalaisista, pizzoista, jäätelöistä ja muusta ei-niin-terveellisitä ruokalajeista. Nämä helteet tekevät sen, ettei keittiössä viitsisi kuluttaa yhtään ylimääräistä aikaa, joten olemme sortuneet kotiinkin ostamaan valmisruokia. Aika monesti on tullut haettua kaupasta ”jotain nopeaa”, ja yleensä nämä ovat myös epäterveellisiä ja kalliita vaihtoehtoja. Ruokakuluja kotona nosti myös viikonlopun vietto ystävien kanssa – silloin syödään yleensä hyvin ja paljon.

Söimme siis kirjaimellisesti koko kuukauden budjetista yli puolet. Bensakulujakin oli reilusti ja teimme myös pari hankintaa lastenhuoneeseen. Koko kuukausi mojovasti 600 euroa miinuksella😅Kesä on silti aina kesä ja loma on loma, joten lakaisen syyllisyydentunteet heti alkuunsa maton alle. Siellä niiden kaverina on koko kuukauden roskat ja pölyt, kuka muka siivoaa kesällä ja helteellä……….

Koitetaan nyt kuitenkin sentään vähän skarpata syksyä kohden, voisinkin kirjoitella vähän ruokakuluissa säästämisestä seuraavaksi. Älkää muutkaan poteko huonoa omatuntoa kesäkulujen vuoksi!

Järkytys tilillä

Koin tänään järkytyksen, kun kävin mobiilipankissa kurkkaamassa miten sijoitukseni voivat. (Edelleen reippaasti miinuksella, kiitos kysymästä.) Huomasin, että käyttötililläni on 8 euroa rahaa! Näin vähän minulla ei ole koskaan ollut tilillä. Tähän tietenkin vaikutti se, että jouduin jälleen tänään kiikuttamaan hammaslääkäriin 120 euroa. Onneksi sentään pystyin laskun maksamaan. Vastaanottovirkailija ei varmaan tosin olisi ihmetellyt yhtään jos kortti ei olisi toiminutkaan ja olisinkin maksanut luotolla. Sen verran tutuiksi olemme tässä viime viikkojen aikana tulleet. Kuukauden sisällä hammaslääkäriin on huvennut nyt lähes 500 euroa ja ainakin yksi käynti on vielä tulossa.

Palkkapäivä on muutaman päivän päästä, mutta kaikki palkka on menossa perheen yhteiseen talouskassaan. Luultavasti jään sinnekin ”velkaa”. Tässä pitäisi siis 3 viikkoa pärjätä 8 eurolla, jep jep. Onneksi työpaikkaruokailut vähennetään suoraan palkasta, eihän minulla muuten olisi varaa syödä työpäivien aikana, heh.

Tässä taas huomaa säästöjen merkityksen. En tietenkään voi elää 8 eurolla. Periaatteessa käytän kyllä tuota ns. omaa rahaa hyvin vähän. Voisin hyvin olla 3 viikkoa ostamatta mitään ja maksaa harrastukset liikuntaseteleillä. MUTTA olen lähdössä reissuun ensi viikolla, enkä tietenkään halua pilata ystäväni reissua sanomalla, että en sitten voi shoppailla tai syödä pariin päivään mitään 😉

Kynsin hampain siirrän säästötililtäni käyttöön nyt muutaman satasen ja tuhlaan ne reissussa hyvällä omallatunnolla! Samalla pohdin hetken ajan, että alan herkkulakkoon ja pesen tästä lähtien hampaat viisi kertaa päivässä…. Sitten muistin, että viikonlopulta jäi sipsejä ja limua, joten siirrynkin herkuttelemaan niitä!

Tuhlailemisiin, pitäkää te muut hampaanne kunnossa!

Kesäkuun tuhlailuja

Kuten jo ennalta tiesin, tulee kesällä tuhlattua enemmän kuin normaalisti. Ensimmäistä kertaa katsoin mihin omat rahani kuluivat. Minullahan ei ole mitään budjettia omille rahoilleni. Maksan siis ns. omilla rahoillani harrastuskuluni, omat ravintola- ja kahvilakäynnit sekä vaatehankinnat yms. 

Kesäkuussa kävin hieronnassa, joka kustansi 50e. Hartiani ovat alkaneet oireilla, joten olen alkanut käydä säännöllisesti hieronnassa. Varaan ajan sitten kun tuntuu, että paikat alkaa mennä liian jumiin. Käyn hieronnassa suunnilleen 5-6 viikon välein. Vaatteita ostan todella harvoin, mutta nyt ostin muutaman vaatteen alennuksesta puoleen hintaan. Ostokset maksoivat 50e. Valitettavasti jouduin viemään hammaslääkäriin 350 euroa. Onneksi joudun käymään hammaslääkärissä aika harvoin. Kahvilat ja ravintolat kustansivat 50 euroa. Olimme tyttären kanssa kolme viikkoa lomalla ja mies oli töissä. Muutamia kertoja söimme kahviloissa tytön kanssa kahdestaan. Tällaiset maksan omista rahoistani. Yhteensä kulutin siis 500 euroa omaa rahaa. Vertailupohjaa muihin kuukausiin ei ole, mutta uskoisin että tavallisena kuukautena omat ostokseni ovat noin satasen luokkaa.

Sitten se mukavampi osuus: Laitoin heti kuun alussa säästötilille 500 euroa. Kirjoitin aiemmin, miten minun tekisi mieli ostaa osakkeita. Tuo 500 euroa ei säästötilillä kauaa ehtinyt maata, kun kuitenkin ostin osakkeita niillä. Olin jonkun aikaa seuraillut Lehto Groupin kurssia. Kurssi alkoi tippua ja päätin ostaa, mikäli kurssi laskee 10 euroon. Ostin siis Lehtoa 50 kpl hintaan 10e/kpl. En taaskaan tehnyt sen suurempaa analyysiä yhtiöstä. Yritän pikkuhiljaa hajauttaa salkkuni eri toimialoille. Lehto on viime vuosina saanut hyviä, isoja toimeksiantoja. Yhtiö tuntui äkkiseltään parhaalta vaihtoehdolta rakennusyhtiöistä. Lehto maksaa myös osinkoa vuosittain. Katsotaan miten ostokseni käy, toistaiseksi alamäki on jatkunut ja ostoni on muutamia euroja tappiolla. En kuitenkaan murehdi siitä, sillä aion pitää osakkeet pitkään. Noudatan osakkeiden kanssa tylsää strategiaa: Osta ja pidä. Ja sijoitan vain rahoja, jotka minulla on varaa hävitä.

Kaiken tämän ”törsäilyn” jälkeen tajusin, että minulla ei ole enää rahaa laittaa sovittua pottia yhteiseen talouskassaan. Niinpä laitoin vain osan ja loput sitten kun saan seuraavan palkan. Yhteisen tilin rahat taitavat riittää siihen saakka, kunnes jompikumpi sinne laittaa taas lisää.

Miten jakaa rahat parisuhteessa?

Avasimme mieheni kanssa yhteisen pankkitilin silloin kun otimme pienen pankkilainan asumisoikeusasuntoa varten. Siitä lähtien raha-asiat ovat menneet samalla kaavalla. Molemmat laittavat yhteiselle tilille tuloistaan tietyn summan. Olemme tienanneet aiemmin suunnilleen saman määrän, joten laitoimme aluksi tilille saman euromäärän. Jossain vaiheessa mieheni alkoi tienata minua enemmän, joten aloimme käyttää prosenttisysteemiä. Molemmat laittavat yhteiselle tilille 70-80 % tuloistaan. Tätä systeemiä olemme käyttäneet jo usean vuoden ajan ja meidän ei ole lähes koskaan tarvinnut riidellä rahasta.

Yhteiseltä tililtä maksamme kaikki yhteiset hankinnat ja elämisen. Siis lainan lyhennykset, kiinteistöön liittyvät kulut, bensat, lapseen ja koiraan liittyvät ostokset, ruokaostokset kaupassa, yhteiset ravintolakäynnit, yhteiset matkat, konserttiliput yms. Joku on joskus ihmetellyt meidän tapaamme. Hänen mielestään on outoa, että minä suostun maksamaan yhteiseltä tililtä myös ravintolakäynnin, jossa mies syö pihvin ja juo viiniä ja itse syön pastaa ja juon vettä. Itse en näe tässä mitään ongelmaa. Jonain toisena kertana minä ehkä otan jotain kalliimpaa ja mies syö vaikka pizzan. Vaikka jäisin joka kerta ”miinukselle”, niin en silti ymmärrä miksi se olisi ongelma. Olemme kuitenkin avioliitossa ja juridisestikin omaisuus on yhteistä.

Mites sitten se loppuraha? Sen molemmat ”saavat” käyttää haluamallaan tavalla. Omista rahoista siis maksamme omat hankinnat eli vaateostokset, harrastukset sekä syömiset ja juomiset omien kavereiden kanssa. Miehen rahat kuluvat kalastukseen, moottoripyöräilyyn, keikkareissuihin ja illanistujaisiin kavereiden kanssa. Minulla vaatteisiin, ravintolakäynteihin lapsen tai kavereiden kanssa ja liikuntaharrastuksiin. Tämä systeemi on sopinut meille kuin nenä päähän. Meillä on onneksi molemmilla saman tyyliset kulutustottumukset, joten riitoja yhteisten rahojen käytöstä ei juurikaan synny. Isommissa hankinnoissa minä suosisin ehkä vähän halvempaa, mutta mies haluaa yleensä ostaa laadukkaampaa. Osaamme hyvin tehdä kompromisseja, joten sopuun päästää aina. Välillä myös huomautan, että miehen kassahihnalle laittamat erikoisoluet maksavat melko paljon enemmän kuin minun yksi saunasiiderini, ja silloin mies maksaa oluet omistaan. Ainoat ”riidat” jota saamme rahasta aikaan ovat ne, kun toinen huomaa että toinen on laittanut yhteiselle tilille ylimääräistä rahaa. Jos on saanut hyvän palkan, osingot tai lomarahat niin molemmat tykätään laittaa ylimääräiset rahat yhteiseen pottiin. Silloin voi olla, että toinen "suuttuu" ja laittaa saman verran itsekin ylimääräistä. Eli ei mikään huono riidanaihe kuitenkaan!

Ostohimoja

Kuten kirjoitin aiemmin, sain hyvän palkan lomarahojen kilahtaessa tilille.

Samalla minuun iski suuri ostohimo. En kuitenkaan lähtenyt shoppailemaan uusia vaatteita tai elektroniikka, vaan mieleni minun tekevi….. ostaa osakkeita!

Olen koko kevään ajan klikkaillut itseni Kauppalehden sivuille muutaman kerran viikossa. Seuraan omistamieni osakkeiden arvoa ja sen lisäksi yritän löytää jotain hyvää ostettavaa.

Tärkein valintakriteeri minulle on, että yhtiö maksaa osinkoa. Mielellään paljon ja nousujohteisesti. Osakestrategiani on niinkin tylsä kuin ”Osta ja pidä”. Siksi valitsen salkkuuni vain osinkoyhtiöitä. En siis hae nopeaa arvonnousua, enkä hätkähdä vaikka salkkuni olisi hetkellisesti miinuksella. Nythän salkkuni on ollut jo pidemmän aikaa tappiolla.

Tähän mennessä olen ostanut osakkeita aika lailla mutu-tuntumalla. Ostin Orionia ajatuksella ”Ihmiset käyttävät aina lääkkeitä ja luultavasti yhä enemmän tulevaisuudessa”. Ostin myös Coca Colaa, koska ”amerikkalaiset eivät lopeta cokiksen juomista koskaan”. Molemmat osakkeet ovat salkussani miinuksella, joten ei kovin hyvin ole mennyt 😉 Yksi ohjenuorani osakkeiden ostamiseen on kuitenkin ”Sijoita vain rahaa, jota sinulla on varaa hävitä”. Eli nukun yöni ihan hyvin, vaikka tappiolla mennään.

Nyt pohdiskelen pitäisikö tutustua enemmän osakkeiden tunnuslukuihin ja tehdä analyysejä ennen ostoja. Vai jatkaisiko samalla linjalla ja ostaisi vain jotain mikä ”tuntuu hyvältä”. Toistaiseksi en taida ostaa mitään. Kaikki osakkeet, joita olen jonkin aikaa seurannut, ovat arvokkaimmillaan vuoteen, joten nyt ei taida olla paras aika ostaa…

Sormet kyllä syyhyäisivät ostaa jotain uutta salkkuun, toivottavasti saan pidettyä näppini kuitenkin kurissa. Heräteostokset eivät tiedä yleensä mitään hyvää.

Toukokuun menot

Toukokuussa budjetti paukkui taas niin että soi! 400e meni yli budjetin.

Ruokakauppaan varatusta summasta jäi 50e käyttämättä, mutta tämä selittyy sillä, että ulkona syömiseen meni 170 euroa. Iso siivu tuli vappubrunssista, joka meidän perheeltä maksoi 57 euroa. Tätä saraketta on kasvattanut myös lähes joka päivä nautitut jäätelöt. Kun kerran Suomessa on kesä, niin silloin meillä syödään jätskiä!

Lapseen meni hurja summa eli 455 euroa. Hän tarvitsi sandaalit sekä uuden sängyn. Sängyn kohdalla tein hyvän löydön tori.fi:stä. Muuramen Jolla-sänky yhden lapsen mummolakäytöstä: 150e! Samoilla varusteilla sänky uutena noin 750e. Lisäksi lapsi käytettiin yksityisellä lääkärillä. Kun lapsella nousee muutaman tunnin välein kuume 40 asteeseen, ei paljon nappaa lähteä kaupungin päivystykseen jonottamaan tunneiksi. Niinpä varasin ajan Mehiläiseen ja puolessa tunnissa oli lapsi lääkäri+apteekkikäynnin jälkeen takaisin kotona nukkumassa. Lapsi kun tietenkin alkoi sairastaa viikonloppuna. Meillä on lapselle vakuutus, mutta omavastuu ei ole vielä tullut täyteen, joten maksoimme lääkärin kokonaan itse.

Säästimme tässä kuussa koiran kuluissa (0e) ja virkistys- ja vapaa-ajassa. Vapaa-aikasarakkeessa ei toukokuussa ollut kuin yksi leffakäynti. Muut kuluerät menivät enemmän tai vähemmän yli budjetin. Vajetta paikkasimme molemmat omista rahoistamme 200e.

Omista rahoistani toukokuussa tuhlasin hierontaan sekä hierontalahjakorttiin miehelle. Muutamia kahvilakäyntejä lukuunottamatta ei omia rahojani kulunut mihinkään. Laitoinkin säästötilille 100e ja eläkesäästöön 50e.

Aion seurata kulutustamme myös kesäkuukausina, mutta mitään paineita en ota budjetin ylityksestä. Jos meidän tekee mieli mennä jäätelölle tai osallistua johonkin kesätapahtumaan, niin rahan takia niitä ei väliin jätetä. Toistaiseksi meillä kuitenkin on varaa tällaisiin pieniin menoihin. Hyvää kesää!

Osa-aikaisen kesäloma - kuin lottovoitto!

Osa-aikatyössä loma-aikojen mahtavuus korostuu. Ei tarvitse olla yhtään töissä ja palkkaa saa paljon enemmän kuin töissä ollessaan, aika hyvä diili 😉 Vuosilomaa kertyy normaalisti, mikäli työpäiviä on kuukaudessa 14 kpl. Jos päivät jää tämän alle, niin vuosilomaa kertyy kuitenkin, jos työtunteja on kuukaudessa 35 tuntia. Itselläni nämä tulevat helposti täyteen, joten nautin täysistä lomaviikoista.

Minulla alkoi tänään kolmen viikon kesäloma ja palkkapäivä oli sopivasti toukokuun viimeinen päivä. Sain normaalin palkan toukokuun alun työpäiviltä sekä lomapalkan. Palkkaa tuli siis mukavat 1600 euroa, siihen päälle Kelalta joustava hoitoraha 215 euroa. Tällaisilla summilla elelen mukavasti ties miten pitkään! Toisille tämä olisi ihan normaali palkka tai jopa huono palkka, mutta minusta tuntuu kuin olisin voittanut lotossa 😉

Lomalla sitä rahaa kyllä kuluu ihan eri tavalla kuin arkena. Tulee tehtyä parempaa ruokaa, kun on enemmän aikaa. Tulee käytyä ulkona syömässä, koska eihän koko lomaa viitsi viettää keittiössä. Tulee käytyä erilaisissa tapahtumissa ja matkusteltua. Joku ehkä tekee hankintoja, kun on enemmän aikaa kierrellä kaupoissa.

Meillä mies on töissä koko tämän minun kolmen viikon loman ajan. Mieheni pitää lomaa heinä-elokuussa. Olemme viikon silloin yhdessä lomalla ja muutenhan miehen loma-aikaan itselläni on aina pitkät viikonloput. Ehdimme sitten tehdä enemmän juttuja yhdessä perheenä. Tämä kesäkuun loma menee siis lähinnä kotiseudulla tyttären kanssa. Aiomme ottaa rennosti, syödä ulkona ja kiertää lähiseudun lapsikohteita. Aiomme myös tehdä tytön ensimmäisen junamatkan lähikaupunkiin, jossa vietämme päivän ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa. Viikonloppuina toivottavasti ehdimme myös mökille koko perheen voimin.

Eläkesäästäminen - turhaako?

Aloin säästämään itselleni eläkettä, kun olin 25-vuotias. Uskon, että eläkeikää ehditään korottamaan vielä monta kertaa ennen kuin itse pääsen eläkkeelle. Lisäksi tulotaso putoaa eläkkeellä aika paljon ja mikäköhän lienee eläkkeen määrä sitten noin 40-vuoden päästä…. Päätin siis jo nuorena ottaa ohjat omiin käsiini ja aloitin eläkesäästämisen. Ajatuksena on, että näihin säästöihin en koske ennen eläkeikää.

Säästään pankin tarjoamaan vakuutuskuoreen, toisin sanoen kapitalisaatiosopimukseen. Kyseinen sopimus ei ole sidottu mitenkään tiettyyn ikään tai eläkkeellä jäämiseen. Voin nostaa varat pois koska vain, kunhan sopimus on ensin ollut tietyn ajan voimassa. Säästän 50e/kk ja olen säästänyt myös koko äitiysloma-ajankin. Avatessani sopimuksen, sain laskelman siitä paljonko 50e/kk tuottaisi 30-vuodessa. Summa kuulostaa kyllä ihan mukavalta – ennuste on, että 30 vuodessa säästöni kasvavat 58 000 euroon. (Säästösumma 18 000e, loput tuottoa). Tässä laskelmassa on käytetty 7 % vuosittaista tuottoennustetta, mikä on aika optimistinen. Tähän mennessä toteutunut tuottoprosentti on ollut 4,4 % vuotuista tuottoa koko säästöajalta. Mielestäni ihan kohtuullinen tuotto kuitenkin. Voi kuitenkin olettaa, että ihan mukava potti tulisi kerrytettyä, vaikkei ihan tuohon 58 000 euroon pääsisikään.

Saan itse valita mitä tuotteita sopimus sisältää ja tuotteita voi myös vaihtaa sopimuksen sisällä ilman veroseuraamuksia. Tämä olikin iso ratkaiseva tekijä, että otin kyseisen sopimuksen. Lisäksi on joitakin tuotteita, joihin ei pysty sijoittamaan muuten kuin tällaisen vakuutuskuoren kautta. Minulla onkin sopimuksessa isossa osassa kiinteistösijoituksia, joihin en muuten pääsisi käsiksi. Olen myös jonkin verran muutellut sopimuksessa sisällä olevia rahastoja, mutta en viimeiseen pariin vuoteen. Kiinteistösijoitusten lisäksi minulla on sopimuksessa sisällä maailmanlaajuisia osakerahastoja.

Kulut tässä tuotteessa ovat tietenkin korkeammat kuin monessa muussa sijoitustuotteessa. Mielestäni kuitenkin ihan maltilliset, tällä hetkellä 0,5 % vuotuista kulua. Merkintäpalkkiota ei mene kuukausisäästösopimuksesta. Lisäksi lunastuksetkin ovat ilmaisia. Hyvää tuotteessa on myös se, että sieltä voi halutessaan sopia nostavansa tietyn summan aina kuukausittain. Mikäli pidän tuotteen oikeasti tuonne eläkeikään saakka, niin voin nostaa vaikka 500e kuukaudessa lisätuloa itselleni useamman vuoden ajan. Jos haluaisin vaikka jäädä aiemmin pois työelämästä ja elää pelkillä säästöillä, niin esim. tuo 58 000 euroa riittäisi noin kahdeksi ja puoleksi vuodeksi mikäli nostaisin 1500 euroa kuukaudessa (pääomatulovero huomioiden). Mikäli alkaisin säästää esimerkiksi sata euroa kuukaudessa, olisi lopputulos tietenkin paljon suurempi ja työelämästä pois jääminen voisi olla mahdollista paljon aikaisemmin. Tietenkin voin myös nostaa kertyneet varat pois koska vain ja käyttää ne ihan mihin vain itse haluan. Minulla on kuitenkin muita säästöjä, jotka on tarkoitettu enemmänkin pahan ja (mieluummin) hyvän päivän varalle. Lisäksi mikäli minulla olisi eläkeikää lähestyttäessä vielä tallella nämä muut säästöt – voisin kaikkien säästöjen turvin jättäytyä pois työelämästä jo hyvissä ajoin tai vähintäänkin lyhentää työaikaa. Mielestäni eläkesäästäminen on siis erittäin järkevä sijoitus tulevaisuuteen. Eläkkeellä tulotaso putoaa, joten säästöistä on varmasti hyötyä vaikkei olisi aikomuksia jäädä työelämästä aiemmin pois.

Miksi pitäisi säästää?

Miksi pitäisi säästää? Eikö elämästä kuulu nauttia nyt eikä myöhemmin? Miksi elää sitku-elämää, eihän sitä voi tietää kuinka kauan edes elää…

Ystävieni keskuudessa on säästämisessä erilaisia mielipiteitä. Pari ystävääni ovat sitä mieltä, että säästäminen on aivan hanurista ja rahat tulee käyttää elämiseen. Yksi taas haluaisi säästää, mutta päätyy kuitenkin tuhlaamaan säästönsä nopeasti. Vain yhdellä ystävälläni on eläkesäästö ja hän myös säästi järjestelmällisesti asuntoa varten.

Itse olen sitä mieltä, että säästäminen kannattaa ehdottomasti jos siihen on varaa. Mikäli rahat eivät riitä peruselämiseen, niin ei talouttaan kannata vetää vielä tiukemmalle säästämisen takia. (Toisaalta, mikäli rahat eivät riitä peruselämiseen niin jotain muutoksia voisi olla paikallaan tehdä kulutustottumuksissa….) Jos rahoja ei joudu ruokakaupassa laskemaan sentilleen, niin muutaman kympin säästöön laittaminen ei luulisi olevan vaikeaa. Mitä isompi säästösumma, sitä enemmän hyötyä myöhemmin. Itse olen säästänyt lähes aina, summat ovat vaihdelleet muutamista euroista muutamiin satasiin kuukaudessa. Aloin nyt oikein pohdiskella, mitä kaikkea säännöllinen säästäminen on minulle mahdollistanut.

Opiskeluaikoina olin usein kesätöissä vain pari kuukautta ja lopun ajan lomailin. Yhtenä opiskelukesänä olin kuukauden poikaystävän kanssa interreilaamassa ja toisena kesänä tein palkattoman työharjoittelun, jotta valmistuisin nopeammin. Elin koko kesän säästöillä ja opintotuella. Työelämässä olen pitänyt useampaan otteeseen palkatonta lomaa ulkomaanmatkojen vuoksi, kun lomapäiviä ei ole kertynyt muuten tarpeeksi. Asuntolainaakin saimme enemmän mitä meille alun perin luvattiin, en tiedä kuinka iso vaikutus säästöillä oli siihen päätökseen.

Tärkein asia mitä säästöt ovat minulle mahdollistaneet, on mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä nyt lapseni ollessani pieni. Toivottavasti pystyn jatkamaan osittaista hoitovapaata mahdollisimman pitkään. Lisäksi mikäli eläkesäästöni sujuu suunnitellun mukaan, pystyn jättäytymään kokonaan pois työelämästä muutama vuosi ennen virallista eläkeikää. Tästä kirjoittelen lisää myöhemmin.

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että säästäminen kannattaa aina! Voihan niitä säästöjä käyttää kivoihin juttuihin matkan varrella, kuten itse olen tehnyt. Ei kaikkea säästettyä rahaa tarvitse jemmata vuosikausia. Säästämisiin!

Huhtikuun toteutuneet kulut

Huhtikuu meni meidän perheessä hyvin budjettiin nähden, sillä jäimme 175 euroa plussan puolelle. Ei muuta kuin bilettämään ja tuhlaamaan nekin rahat 😉

Saimme huhtikuussa pidettyä ruokapuolen kulut melkein suunnitellussa. Ruokakuluihin meni vain 20 euroa yli budjetin, eli 420e. Tähän vaikutti kylläkin se, että olin luvannut tarjota miehelle ravintolaillallisen ja tämän maksoin siis omista rahoistani. Lisäksi vietin yhden päivän yksin Helsingissä, jossa toki maksoin omat syömiseni omilla rahoillani. Meillähän on tämä budjetti vain perheen yhteisille rahoille, omat kulutukset jääkööt kaiken seurannan ulkopuolelle… 😉 Näin ollen pystymme huijaamaan (ketäpä muutakaan kuin) itseämme, kun joskus makselemme omista rahoista yhteisiä juttuja. Niin kauan kun jollakin tilillä on perheessä rahaa niin en näe mieltä takertua tällaisiin pikkuseikkoihin.

Lapsen ostoksiin varatut 100 euroa/kk ylittyivät mukavasti, kun niihin meni yli 200 euroa. Kevät on mukavaa aikaa, kun täytyy ostaa kaikenmaailman välikausijuttuja. Meillä ostettiin kevätkengät, saappaat, sadevaatteet sekä kevättakki ja -housut. Lisäksi ostin uv-paidan ja uv-housut jo kesää ajatellen. Nämä olivat onneksi -50% alennuksessa. Suuren osan lapsen vaatteista ostan käytettynä, mutta kengät ja juurikin tuollaiset uimajutskat ostan uutena. Toukokuussa tiedän budjetin ylittyvän taas, sillä hankintalistalla on uusi sänky sekä kesävaatteita. Toivottavasti teen hyviä löytöjä! Ja toivon, että nyt ostamani kengät ja ulkovaatteet mahtuvat vielä syksyllä.

Autoon liittyvät kulut ylittyivät, sillä teimme reissun Helsinkiin ja siitä tuli ylimääräisiä bensakuluja. Tässä kuussa meidän täytyy ostaa uudet kesärenkaat sekä katsastaa auto, joten se tietää taas rahanmenoa tällä saralla.

Koiran menot menivät taas yli. Tilattiin pari isoa ruokasäkkiä nettikaupan tarjouksesta ja ostettiin punkkipanta. Nyt ei silti tarvitse ostaa koiralle ruokaa ainakaan pariin-kolmeen kuukauteen.

Sarakkeet, joissa säästimme huhtikuussa olivat: asuminen, vakuutukset, vapaa-aika, muut menot. Näistä ainoastaan vapaa-ajassa säästimme oikeasti. Asumiskulut ja vakuutukset on laskettu budjettiin kuukausittain keskiarvolla. Nyt kun tässä kuussa ei ollut vakuutuslaskua tai sähkölaskua, niin tokihan se näyttää hyvältä… Virkistys ja vapaa-aika-osiossa ei ollut kuin 15 euroa, enkä edes muista mitä se oli :D Todella virkistävää on ollut, kun olen jo unohtanut mitä teimme alkukuussa. Tähän kategoriaan kuuluu siis keikat, pakohuoneet, seikkailupuistot yms. yhteinen tekeminen miehen/perheen kanssa. Muut menot kategoriaan olen laittanut esim. synttärilahjat. Tässä kuussa ei ollut menoja tällä saralla.

Hyvä fiilis, että kerrankin pysyimme budjetissa! Samalla tiedän, että budjetissa pysyminen tulee olemaan erittäin vaikeaa nyt kun ilmat lämpenivät ja on tiedossa auringonpaistetta. Meillä on nyt jo mennyt todella paljon rahaa extempore jäätelöihin ja grillailemiseen. Tulee sellainen tunne, ettei viitsisi edes seurata kulutusta enää…

Alkuvuoden toteutuneet kulut (tammi-maaliskuu)

Kuten jo aiemmin kirjoitin, budjettimme paukkui yli heti vuoden alusta alkaen. Tähän vaikutti monta asiaa. Ensinnäkin meille tuli yllättäviä menoeriä. Auto piti huoltaa ja jouduimme maksamaan tämän lähes 1000 euron laskun luottokortilla. Lainanhoitomenot nousivat tämän takia. Jouduimme tekemään koiralle hankintoja sekä käyttämään hänet eläinlääkärissä. Koiran menojen osalta taisi olla jo maaliskuun kohdalla koko vuoden budjetti käytetty. Lisäksi sairastelimme koko perhe alkuvuonna reilusti. Itse olin 6 viikkoa on/off flunssassa, samoin lapsi. Apteekkiin kului rahaa, kun hain lääkkeitä ja vitamiineja. Lapsi kävi myös yksityisellä lääkärillä. Kuukausitasolla menot ylittivät tulot onneksi vain noin sadalla eurolla/kuukausi. Miten tämä ylijäämä sitten katettiin? Sen olisi voinut kattaa säästöillä, mutta käytimme näihin paikkauksiin omia, henkilökohtaisia rahojamme. Meillä on perheessä sellainen systeemi, että molemmat aikuiset laittavat tuloistaan yhteiselle tilille tietyn summan. Loput rahat jäävät omiin menoihin. Pystymme monesti siis paikkaamaan yhteisen tilin vajausta omilta tileiltämme.

Yllämainitut sairaudet ja muut syyt ovat oikeasti tekosyitä. Mielestäni perheen talouden pitäisi kestää sairastelut ja pienet, yllättävät hankinnat. Auton huoltokin oli tiedossa jo aikoja sitten, joten siihen olisi pitänyt varautua säästämällä. Tämä budjetin pettäminen heti alkuunsa johtui oikeasti siitä, että elämme yli varojemme. Emme ole nipistäneet tarpeeksi tietyistä asioista. Pidämme kiinni totutusta elintasosta, vaikka tulomme ovat pienemmät. Lisäksi tähän ensimmäiseen kvartaaliin ei osunut edes yhtään vakuutuslaskua, joten oikea budjetin ylitys on paljon suurempi. Laskin budjetin nimenomaan niin, että kaikkiin menolajeihin on varattu joka kuukaudelle keskimääräinen summa. Mikäli esim. tammikuussa ei ole vakuutuslaskua maksettavana niin tähän varattu rahamäärä pitäisi jäädä tilille odottamaan laskua. Näin ollen oikeasti ylitimme budjetin paljon isommalla summalla. Meillä ei ole nyt kertynyt tarpeeksi puskuria esimerkiksi siihen kesäkuussa tulevaan vakuutuslaskuun. Meidän tulisi silti skarpata budjetissa pitäytymisessä, koska ensisijaisesti haluaisin käyttää säästöjä kivoihin asioihin eikä perusarkielämiseen.

Positiivista sentään, että huhtikuussa alitimme budjetin ensimmäistä kertaa! En ole vielä ehtinyt katsoa, miten tämä onnistui, mutta palaan siihen lähiaikoina.

Budjetti

Kaikki säästämisen oppaat painottavat kahta asiaa: budjettia ja kuluseurantaa. Siitähän kaikki lähtee. Et voi suunnitella rahankäyttöä, mikäli et tiedä mihin rahat kuluvat. Itse rakastan lukujen pyörittelyä, joten siksi olenkin elämäni aikana monesti taulukoinut menojani. Nyt vasta muuttuneet elämäntilanteen vuoksi tein elämäni ensimmäistä kertaa myös budjetin.

Ensin laitoin perheemme menot ylös exceliin kokonaisen vuoden ajalta. Tämä oli helppoa, sillä maksamme lähes kaiken kortilla. Tiliotteelta näkee suoraan mihin rahat häviävät. Helppoa, mutta aikaavievää. Netistä löytyy valmiita pohjia, itse käytin Marttaliiton pohjaa, jota muokkasin meidän perheelle sopivaksi.

Aloitin menojen kirjaamisen ylös syksyllä. Aloin laittaa lukuja ylös exceliin tammikuusta alkaen. Tämä vei aikaa muutaman illan, mutta homma helpottui kun pääsin taulukoinnissa ajan tasalle. Loppuvuonna katsoin menot mobiilipankista noin kerran viikossa ja näin ollen viikon tapahtumien laittaminen exceliin vei vain muutaman minuutin. Pidin tärkeänä sitä, että katson koko vuoden menot, sillä vain muutaman kuukauden taulukointi ei välttämättä tuota oikeaa tulosta. Tietyt laskut kun tulevat vain muutaman kuukauden välein, toiset vain kerran vuodessa. Sähkölaskukin on eri luokkaa talvella ja kesällä, joten koko vuodenkierto on hyvä ottaa huomioon. Lisäksi jos seurantajaksoon ei osuisi esimerkiksi yhtään matkaa tai lomaa niin seuranta vääristyy. Meillä ainakin kuluu enemmän rahaa lomalla kuin arjessa. Vuoden 2018 alussa pystyin siis katsomaan koko vuoden 2017 menot. Tämä oli erittäin mielenkiintoista!

Menojen pohjalta tein meille budjetin. Jos sähköön oli mennyt viime vuonna x euroa niin laitoin budjettiin saman summan ja jaoin sen kuukausittain. Budjetti oli helppo tehdä kiinteiden kustannusten kohdalla. Sähkö, vesi, netti, vakuutusmaksut meidän perheessä ei tänä vuonna paljon eroa viime vuodesta. Lainanhoitokulut ovat myös aika vakiot. Myös terveyteen liittyvät kulut laitoin samoiksi, toivottavasti sairastamme saman verran tai vähemmän tänä vuonna. Meillä ei ole mitään erityissairauksia, mitä pitäisi ottaa huomioon. Kiinteiden kulujen jälkeen tuli se hauska osuus. Mistä voimme säästää, jotta pienentyneet tulot riittävät kuukausittain?

Pienensin budjettiin saman tien ”Ruokailu kotona” saraketta. Tämä on mielestäni helppo kohde säästää. Tähän mennessä ruokakaupassa olimme lapanneet tavaraa ostoskärryihin sen kummemmin hintoja miettimättä. En tiennyt mitä maksaa maitolitra tai leipäpussi. Päätin, että alamme kiinnittää hintoihin huomiota ja alan tietoisesti tekemään halvempaa kotiruokaa. (Ruuassa säästämisestä kirjoittelen myöhemmin lisää). Seuraavaksi piti alkaa tinkiä sarakkeista ”Ruokailu ulkona” sekä ”Virkistys ja vapaa-aika”. Tämä kyllä kirpaisi ja lujaa. Nämä sarakkeet ovat juuri niitä mihin haluan arkielämässä panostaa. Vielä en ole kuitenkaan niin vapaa taloudellisesti, että se olisi mahdollista. Nipistin budjettiin molemmista muutaman kympin/kuukausi kynsin hampain. Myös lapseen liittyvistä hankinnoista nipistin, koska tänä vuonna ei ole tiedossa mitään isompia hankintoja lapsen osalta. Viime vuonna kuitenkin ostimme esimerkiksi autoon turvaistuimen. Myös ”liikenne” saraketta pienensin urakalla, sillä emme enää tarvitse autoa lapsen hoitoon viemiseen. Lapsi myös viihtyy pyörän takana istuimessa, joten päätin että bensakulut saavat pienentyä reilusti.

Tosiaan. Budjettihan on vasta suunnitelma. Vituikshan se meni heti alusta lähtien. Siitä sitten lisää myöhemmin.

Tämänhetkinen tilanne

Viimeisin taloudellinen ratkaisumme on herättänyt ihmetystä monelta taholta. Vuoden alussa mieheni jäi opintovapaalle. Samaan aikaan minä jatkoin osittaisella hoitovapaalla, vaikka työnantajani toivoi minua jo kokopäiväisesti töihin. Tulomme koostuvat miehen aikuiskoulutustuesta, minun palkasta, lapsilisästä sekä Kelan maksamasta joustavasta hoitorahasta. Yhteenlasketut nettotulot ovat noin 2700e/kk. (onko tämä siis paljon vai vähän?! tästä myöhemmin lisää) Tuloista maksamme asuntolainan, autolainan, luottokorttivelan ja tietenkin kaikki elämämme menot. Autolainaan pyysimme lainaerän pienennystä, mutta muuten maksamme lainat edelleen normaalisti.

Miten tämä on taloudellisesti mahdollista? Meillä taitaa olla aika edulliset elämäntavat. Emme silti vietä aikaa pelkästään kotona hernekeittoa syöden. Oikeastaan mehän käytämme aika paljon rahaa. Käymme keikoilla ja vietämme usein aikaa muilla paikkakunnilla asuvien ystävien kanssa. Matkustamme välillä myös ulkomaille, harvemmin kylläkin ja viime aikoina lähinnä minä olen käynyt reissuilla. Miehen harrastuksetkin vievät jonkun verran rahaa (moottoripyöräily ja kalastus). Lapsen kanssa käymme maksullisissa harrastuksissa ja remontoimme myös taloa. Miten tämä kaikki onnistuu melko pienillä tuloilla?

Vastaus on yksinkertainen. Meillä on budjetti. Budjetti, jota kuukausittain seurataan ja joka yleensä kuukausittain pettää. Mutta silti pärjäämme – miten? Vastaus on säästöt. Olemme molemmat miehen kanssa säästäneet monta vuotta, ei mitenkään tavoitteellisesti – vaan automaattisesti kuukausittain. Kun lapsen saannin takia minun tuloni putosivat, pystyin silti pitämään suunnilleen saman elintason, koska pystyin käyttämään säästöjäni. Mieheni piti kaikki mahdolliset isyysvapaat, koska siihenkin meillä oli säästöjä. Ja mikä oudointa – olen pystynyt myös säästämään äitiysloman ja osittaisen hoitovapaan aikana. Kolme ystävääni saivat lapsen samoihin aikoihin kuin minä. Kaksi heistä tienaavat meitä kahta muuta huomattavan paljon enemmän (puhutaan vähintään kaksi tuhatta euroa enemmän kuukausitasolla, tarkkaan en tiedä). Paremmin tienaavat menivät molemmat äitiysvapaan jälkeen heti takaisin töihin. Eli kun lapsi oli alle vuoden ikäinen. Molemmat sanoivat, että säästöt on käytetty ja olisi mahdotonta elää pelkästään kotihoidontuella ja miehen palkalla. Itselläni säästöt riittivät ihan hyvin. Ja riittävät edelleen. Tilin saldo on edelleen sitä luokka, että voin jatkaa osa-aikatyötä jonkun aikaa. Myös kaupassa työskentelevä ystäväni oli hoitovapaalla lähes vuoden ja hänen miehensäkään ei kaupan alalle hurjia tienaa.

Miten on mahdollista, että me pienipalkkaiset voimme jäädä hoitovapaalle ja parempipalkkaiset eivät? Vastaus piilee varmasti kulutustottumuksissa sekä säästöissä. Mikäli haluaa jäädä hoitovapaalle, niin elintasoa täytyy laskea ja säästössä olisi hyvä olla rahaa. Säästäminen on kaiken hyvän alku ja juuri. (Keksinkö juuri hyvän sloganin blogilleni? :D) Jokainen tekee tietenkin oman perheensä kannalta sopivat ratkaisunsa. Ei siinäkään ole mitään pahaa, jos haluaa palata mahdollisimman nopeasti työelämään. Eikä raha tarvitse olla siinä edes mikään motivaattori. Suosittelen kuitenkin lukemaan lisää, mikäli mielit jäädä hoitovapaalle tai muuten mietit esimerkiksi työajan lyhentämistä. Kirjoitan meidän perheen budjetista ja säästämisestä lisää myöhemmin.

Money, money, money! Miksi haluan kirjoittaa rahasta?

Raha. Raha. Raha. Toisilla sitä on paljon, toisilla liian vähän. Ilman sitä ei oikein voi elää.

Rakastan puhua rahasta – miten paljon sitä on, miten sitä voisi saada lisää, sen sijoittamisesta ja säästämisestä. Kavereitani kiinnostaa ennemmin muut aiheet ja miehenikään ei jaksa tarpeeksi jauhaa rahasta. Tuntuu myös, ettei kukaan halua kertoa palkkaansa tai velkojensa määrää. Siksi perustin tämän blogin. Saan kirjoittaa rahasta ja siihen liittyvistä asioista niin paljon kuin lystään, eikä kukaan keskeytä tai vaihda puheenaihetta! En silti tavoittele mitään yksinpuhelua, vaan vastailen myös mielelläni kommentteihin.

Viime aikoina raha on ollut todella paljon mielessä. Tämä johtuu siitä, että teimme mieheni kanssa isoja taloudellisia ratkaisuja ja tulomme ovat nyt pienimmät kuin koskaan. Lisäksi olen ymmärtänyt, että ellen vaihda alaa tai vähintäänkin työpaikkaa, en tule tienaamaan koskaan paljon nykytilannetta enempää palkkatöistä. Siksi mietin myös vaihtoehtoisia tapoja tienata rahaa.

Tämä voi kuulostaa siltä, että minulla olisi jotenkin pakkomielle rahasta. Tai että tavoittelen suuria summia ja haluaisin olla todella rikas. Tilannehan on oikeastaan juuri päinvastainen. En tavoittele tilaa, jossa minulla olisi varaa ostaa uusi auto vuosittain tai matkustaa golf-matkoille luksushotelleihin samppanjaa juomaan. En ole ollenkaan materialisti. Vihaan kerskailukulutusta. Taloudellinen tavoitteeni on elää hyvää arkielämää perheen kanssa. Hyvä arkielämä tarkoittaa ihmisille tietenkin eri asioita. Minulle se tarkoittaa, että on varaa syödä ravintoloissa, kulkea siisteissä vaatteissa, tavata ystäviä, saada elämyksiä, matkustaa kotimaassa ja ulkomailla. Hyvä arkielämä mielestäni tarkoittaa myös, että auton huolto tai yllättävä eläinlääkärikäynti eivät tarkoita katastrofia rahapussille.

Blogissani kirjoitan tästä taloudellisen vapauden tavoittelusta ja siitä, miten olen osittain jo saavuttanut sen. Koen nimittäin jo olevani jossain määrin ”Vapaa Penninvenyttäjä”. Olen elämässäni tinkinyt joistain asioista ja venyttänyt penniä, jotta olen voinut saada vapautta. Blogissa katsotaan siis menneeseen ja mietitään tulevaa. Haluan kertoa miten pienipalkkainenkin voi olla osittain taloudellisesti vapaa. Luvassa ei ole mitään poppakonsteja enkä ole keksinyt pyörää uudelleen. Ehkä joku voi kuitenkin saada teksteistäni vinkkejä säästämiseen tai sysäyksen tekemään rohkeita taloudellisia ratkaisuja omassa elämässään.

Blogin kirjoittamisesta

Kirjoittaminen oli rakas harrastukseni vielä ala-asteella. Kirjoitin tarinoita kotona ja koulussa pidin äidinkielen tunneista. Tilanne muuttui kuitenkin yläasteella. Muistan, kun yläasteella piti kirjoittaa ensimmäinen aine. Opettaja kehui minun kirjoitustani ja pyysi lukemaan sen ääneen koko luokalle. Olisin halunnut vajota maan alle. En todellakaan halunnut lukea kirjoitustani ääneen. En suostunut lukemaan, vaikka tämä oli opettajan tapa. Aina muutamat parhaat tai erilaiset aineet oppilas luki itse ääneen. Opettaja luki tällä kertaa minun aineeni ja minä kuuntelin posket punaisena. Omien kirjoitusten ”julkisuuteen” tuominen oli ja on edelleen minulle todella vaikeaa. Lopetin kokonaan vapaa-ajalla tarinoiden kirjoittamisen tuon äidinkielen tunnin jälkeen. Vielä pari vuotta sitten en pystynyt edes kirjoittamaan netin keskustelupalstoille, koska jo nimettömänä kirjoituksen julkaiseminen tuntui vaikealta.

Blogin aloittaminen ja julkiseksi tekeminen on siis ollut TODELLA ison kynnyksen takana! Sain uuden sysäyksen kirjoittamiseen, kun jouduin jokin aika sitten kirjoittamaan jotain muuta kuin työ- tai kouluasiaa. Huomasin, kuinka mukavaa tekstin tuottaminen taas oli. Olin jo monta vuotta miettinyt blogin perustamista, mutta mietiskelin vain ettei kukaan halua minun tekstejäni lukea. Päätin kuitenkin mennä epämukavuusalueelle ja aloitin kirjoittamisen.

Kirjoitan tätä blogia lähinnä itselleni. Tuntuu mukavalta kirjoittaa ja jäsennellä ajatuksia. Blogissa kirjoittamiani juttuja mietiskelen päivittäin, joten ihan mukava kirjoittaa näitä ajatuksia myös ylös.

Seuraavassa kirjoituksessa avaan enemmän itse blogin aihetta ja sen taustoja.

Ps. Kielioppi- ja kirjoitusvirheitä tekstistä varmasti löytyy, ehkä myös kotikaupunkini murretta. Toivottavasti teksti on kuitenkin suurelta osin sujuvaa ja helppolukuista.