Kevät toi, kevät toi osingot...

Ah, kevät! Päivät lämpenee, linnut laulelee, suunnitellaan puutarhajuttuja, syödään jätskiä ulkona ja mikä parasta: osingot!

Kevään osingot ovat nyt kaikki tulleet tilille. Salkussani on viittä eri osaketta ja neljää niistä on melko vähäinen summa. Keskoa on salkussani leijonanosa, sillä olen saanut osakkeet jo lapsena K-kauppias-mummoltani lahjaksi. Aivan paras lahja muuten. Lahja lämmittää mieltäni joka vuosi edelleen, vaikka mummosta on aika jättänyt jo aikoja sitten.

Kesko muutti tänä vuonna systeemiään ja maksaa osingot kahdessa erässä. Täytyy odottaa siis vielä lokakuuhun saakka, että saan kaikki osingot. Myös Coca-Cola maksaa osingot pitkin vuotta, mutta ne on pelkkiä roposia mitä sieltä tulee. En ole kertonut osakesalkkuni kokoa täällä blogissa, mutta paljastettakoon että vuotuiset osingot ovat tällä hetkellä noin 550 euroa 😉

Aloin hallinnoida jo teininä omia raha-asioitani ja joka vuosi olen osingoista puolet tuhlannut ja puolet säästänyt. Tänä vuonna homma meni suunnilleen samalla kaavalla. Vaatekaappia täytyy hieman uudistaa raskauden jälkeen ja loput osingot saavat jäädä säästötilille odottelemaan loppuvuoden hoitovapaata.

Paras olisi kun sijoittaisi osingot takaisin pörssiin, kasvamaan korkoa korolle. Periaatteessa olen näin tehnytkin, sillä viimeiset neljä vuotta olen joka vuosi tehnyt yhden pörssioston. Viimeksi alkuvuonna ostin pienen siivun Nordeaa. Nyt näyttää kyllä siltä, että säästöt tulevat hupenemaan tänä ja ensi vuonna sitä tahtia, että seuraavia pörssiostoja saakin odotella.

Aurinkoista (osinko)kevättä!

Kauppakassipalvelu säästää ainakin aikaa!

Maaliskuussa kokeilin säästääkö Kauppakassi-palvelun käyttö ruokamenoja. Ruokamenoihin meni 575 euroa eli saman verran kuin tammikuussa, rahallista säästöä ei siis tullut. Kokeilu ei ollut täydellinen, sillä käytin Citymarketin ”Tilaa ja nouda”-palvelua vain kaksi kertaa. Muita tilitapahtumia ruokakaupoissa oli 22 kpl.

Vielä alkukuusta hikoilin useamman kerran kaupassa, kun ajattelin ettei kotiäidin sovi käyttää tuollaista palvelua. Kyllähän minulla pitäisi olla aikaa käydä itse kaupassa. Joka kerta kun tein isompia ostoksia kaupassa vauvan nukkuessa, mietin että tämänkin ajan voisi käyttää johonkin mukavampaan. Niinpä kuun puolivälissä päätin, että kaupassakäynnit loppuu siihen. Jos kerran tällainen palvelu on olemassa, niin minä voin sitä käyttää! Palvelun hinta on mielestäni aika edullinen, noin 5 euroa. Lisäksi minulla on Cittarin sovelluksessa kaikki keräilypassit automaattisesti käytössä ja nyt ilmeisesti kesään asti joka kuudes keräily on ilmainen.

Nyt olenkin tehnyt alkuperäisen suunnitelman mukaan, eli tilaan tuotteet aina noin viikoksi. Tilausta teen pitkin viikkoa iltaisin, lisään tuotteita sitä mukaa kun tulee mieleen. Ruuat suunnittelen etukäteen, mutta hyvä kuiva-ainevarasto antaa tilaa improvisoinnille. Fyysisesti kaupasta haemme täydennystä yleensä maitoon, hedelmiin ja tuoreeseen leipään. Yleensä herkut jää ostamatta tilauspalvelusta, joten yleensä viikonloppuisin saatamme käydä kaupassa vain herkkuja hakemassa. Eihän tässä kuitenkaan ole tarkoitus jättää herkkuja pois tai muuten tehdä elämästä tylsää.

Elämänlaatu on parantunut tällä pienellä muutoksella mukavasti. Periaatteessa yksi kotityö on pois päiväjärjestyksestä. Tilauksen tekeminen netissä illalla ei ole mielestäni mitenkään rankkaa ja siihen kuluu aikaakin melko vähän. Ruokatavarat saa hakea erittäin laajoilla ajoilla, klo 9 – 19. Aika pitää päättää tilatessa kolmen tunnin rakoihin. Kauppa on lähellä meitä, joten haku sopii lähes aina johonkin ohiajoon. Lisäksi on mukavaa, kun voi tavaroiden hakemisen jälkeen päättää noin viidestä ruuasta mitä eniten tekee mieli!

Aion nyt käyttää palvelua pääsääntöisesti, joten tämä huhtikuu näyttää nyt oikeasti säästyykö rahaakin! Vielä kun kodin siivousta saisi pilkkahinnalla niin voisi siihenkin käytetyn ajan käyttää mukavammin...

Ruokamenojen vähentäminen - testi alkaa

Kirjoitin viimeksi, että testaan maaliskuussa väheneekö ruokakulut kiertävän ruokalistan ja kauppakassipalvelun avulla. Helmikuun aikana tein tuon kiertävän listan ja nyt taitaa olla menossa jo versio nro 3. Aika paljon olen suunnitelmia muuttanut jo muutaman viikon aikana. Huomasin, että viisi pääruokaa viikossa on meille liikaa. Syödään usein muualla kuin kotona tai tehdyistä ruuista riittää useammaksi päiväksi. Kiireessä myös teemme kuitenkin jotain nopeampaa ruokaa. En alunperinkään halunnut, että listaa noudatetaan orjallisesti. Jos elämä heittää meidät nälkäisinä kotiin klo 16.30 ja lista sanoo makaronilaatikko, niin muutan kyllä suunnitelmaa ja teen jotain nopeampaa. 

Muutin listaa niin että siellä on joka viikolle neljä pääruokaa + yksi ns. nopea ruoka. Nopea ruoka voi olla vaikka munakas tai kalapuikot ja röstiperunat (pakasteesta, lähes ainoita pakasteruokia mitä syömme). Lista kattaa nyt kahdeksan viikkoa ja listan ulkopuolelle jäi vielä ruokia ainakin pariksi viikoksi. Meidän perusrepertuaariin kuuluu ennakkoluuloista poiketen aika monipuolisesti eri ruokia!

Helmikuussa jo harjoittelin kauppakäyntien harventamista, mutta harjoitukset eivät menneet ihan nappiin. Kävimme kaupassa 24 kertaa ja rahaa paloi 765 euroa! Helmikuussa meillä oli aika paljon muuta kuin perusarkea, joten siksi suunnitelmista ei pidetty kiinni. Järjestimme vauvan ensimmäiset juhlat, siskoni perhe oli muutaman päivän kaupungissa (asuvat muualla) ja muualla asuva ystäväperhe yökyläili meillä. Lisäksi olimme hiihtolomalla, kylläkin ihan kotimaisemissa. Ainoastaan yksi viikko helmikuusta oli ”normaali”, joten syötiin muut viikot miten sattuu ja ravintolakäyntejä tuli myös jonkun verran (100e). Kumma juttu muuten, että lomilla ja viikonloppuisin ei ”ehdi” tehdä ruokaa. Perusarjessa on paljon helpompi suunnitella ruokia ja valmistaa niitä.

Helmikuun aikana huomasin, että ruokalistan ja kauppakassipalvelun noudattamisessa on minulla kaksi haastetta. Ruokatilausta koneelle näpytellessäni huomaan ajattelevani monen tuotteen kohdalla, että ”sitähän on vielä jääkaapissa”, enkä klikkaa sitä ostoskoriin. Sitten se loppuu kuitenkin kahden-kolmen päivän päästä. Minun täytyy nyt yrittää muistaa, että tilaamani tuotteiden pitäisi lähtökohtaisesti riittää viikoksi. Lähes kaikki perustuotteet kuitenkin säilyvät hyvin sen viikon. Eräs lukijakin kertoi juuri tämän ”hamstraamisen” olevan välillä vaikeaa. Toinen probleema on juurikin tuo suunnitelmista kiinni pitäminen. Tilanteet muuttuvat viikon aikana paljon, joten on vaikea pitää kiinni sovituista ruokailuista. Jos kaverit pyytävät meitä kahville tai anoppi kutsuu syömään, niin suunnitelmat menevät heti uusiksi. En siis ehdikään tehdä sitä makaronilaatikkoa valmiiksi seuraavalle päivälle ja seuraavana päivänä ei ollut alunperinkään aikaa ruuanlaittoon. Näissä kohtaa täytyy siis vaihtaa suunnitelmaa ja ottaa käyttöön nämä ”nopeat ruuat”. Yritän ratkaista tämän ongelman niin, että pidän valmiina kaapissa aineksia näihin nopeisiin ruokiin ja yritän tehdä ”oikeita” ruokia aina tilanteen tullen. Moni ruoka kuitenkin maistuu jopa paremmalta lämmitettynä, kunhan lämmityksen hoitaa joku muu kuin mikro. (jota emme omista)

Maaliskuussa meillä on taas yhdet juhlat, mutta muuten on näillä näkymin aika ”normaali kuukausi” tulossa. Innolla odotan, että saan elää normaalia arkea ja testata tätä ruokalistahommaa!

Haaste maaliskuulle - säästä aikaa ja rahaa ruokamenoissa

Törmäsin seuraamassani blogissa hauskaan haasteeseen. Raha(na)inen aikoo käydä vain kerran helmikuussa ruokakaupassa. (http://rahainen.blogspot.com/) Seuraan innolla hänen haasteensa toteutumista. Olisi mahtavaa, jos voisi käydä vain kerran kuussa kaupassa. Erityisesti siinä motivoisi ajan säästyminen, mahdollinen rahansäästö olisi mukava pikku bonus.

Kaupassa käynti on mielestäni kotitöistä mukavin, mutta se vie todella paljon aikaa. Käymme kaupassa mielestäni erittäin usein. Tammikuussa tilillä oli veloituksia ruokakaupoista 22 kappaletta! Aina ostoksista jää jokin ”elintärkeä” tuote (kuten kahvi) puuttumaan, vaikka kuinka olisin kirjoittanut kauppalistan. Meillä ei todellakaan olla sitten ilman kahvia tai jotain muuta unohtunutta tuotetta, vaan tuote käydään ostamassa vaikka samana päivänä jos sitä tarvitaan. Ylimääräiset kauppareissut tarkoittavat tietenkin enemmän mahdollisuuksia tehdä heräteostoksia. Heräteostoksetkin on toisaalta ihan jees, vaikka niihin meneekin ylimääräistä rahaa. Enemmän kaupassa ravaamisessa ärsyttää siihen käytetty aika. 

En todellakaan haaveile, että meillä käytäisiin kerran kuussa kaupassa tai edes kerran viikossa, mutta olisi ihanaa jos kauppareissut vähenisivät reilusti. Päätin siis haastaa itseni: maaliskuussa käymme kaupassa korkeintaan 15 kertaa. Melko maltillinen tavoite, mutta lähdetään nyt tällä liikkeelle. Aion käyttää kahta keinoa, joita monesti netin keskusteluissa (varsinkin perheelliset) kehuvat: kiertävä ruokalista sekä ruuan verkkokauppa. Näitä kahta olen kuullut monesti kehuttavan, kun puhutaan ruokamenoissa säästämisestä ja arjen helpottamisesta.

Kirjoitin joskus aiemmin, että liian tarkka ruokasuunnittelu ei ole minua varten. Haluan mennä enemmän fiiliksen mukaan. Ymmärsin kuitenkin, että voin sekä suunnitella, että mennä fiiliksen mukaan. Laitoin meidän perheen perusruuat seitsemän viikon kiertävään listaan. Joka viikolle on suunniteltuna viisi ruokaa. Meillä kaikki perheenjäsenet syövät kaksi lämmintä ruokaa päivässä, mutta lapsi syö lounaan osan viikkoa päiväkodissa. Mies syö joskus lounaan koululla, minä syön nyt äitiyslomalla kotona. Melko usein syömme myös mummoloissa ja tietysti joskus ravintoloissa. Me aikuiset korvataan toisinaan lounas myös jollakin pienemmällä ruualla, kuten munakkaalla. Näitä en suunnitellut listaan. Viisi ”oikeaa” ruokaa pitäisi riittää siihen, että ainakin lapsi saa lähes aina kunnon ruokaa. Yleensä ruuista riittää meidän perheelle ateriat kahdelle päivälle.

Aikomus on ostaa alkuviikolla ainekset kaikkiin viikon ruokiin. Loppuviikolla täydennetään heviosastoa ja muuta lyhyemmän aikaa säilyvää. En käytä kovin paljon pakasteita enkä tykkää pakastaa ruokaa, joten siksi kaupassa täytyy käydä ainakin pari kertaa viikossa. Yritin laittaa listalle joka viikolle sellaisen ruuan, jonka ainekset säilyvät vähintään seuraavaan viikkoon. Esimerkiksi kasvissosekeiton kasvikset säilyvät kyllä pitkään, jos emme haluakaan keittoa tai syömme useammin kodin ulkopuolella. Onneksi lihatkin säilyvät nykyään aika pitkään.

Ymmärsin tosiaan, että voin sekä suunnitella, että improvisoida. Jos olen suunnitellut tekeväni esimerkiksi kanapestopastaa, voin lennosta vaihtaa ruuan johonkin toiseen kanaruokaan. Meillä on kuitenkin aina kaapissa tomaattimurskaa, pestoa, riisiä, nuudeleita, kookosmaitoa yms. kuivatarvikkeita. Joka tapauksessa ruuat pyörivät perinteisten jauhelihan, kanan ja kalan ympärillä. Miksi en ole tajunnut aiemmin: ostan kerran viikossa ainekset kasvisruokaan sekä pariin liharuokaan. Pidän kuiva-ainekaapissa monipuolisesti kaikkea ja tadaa: aina on kaapissa jotain josta loihtia ruokaa! En kuvittele tekeväni ruokaa orjallisesti listan mukaan, mutta lista ohjaa ruokaostoissa ja sitä saa noudattaa. Jos listaa noudattaa edes osittain, tulemme syömään tästä lähtien monipuolisemmin. Listalla kun on nyt lähes joka viikko kalaruoka ja kasvisruoka, näitä meillä tähän mennessä on kokkailtu valitettavasti harvemmin. Tykkään myös kokeilla uusia reseptejä silloin tällöin, eikä tämä kokeilu mitenkään poissulje sitä. 

Monesti seuraamissani nettikeskusteluissa kehutaan ruuan tilaamisen netistä säästävän molempia: aikaa ja rahaa. Niinpä laitan tämänkin samalla kokeiluun.  Cittarin verkkokauppaa olen jo pari kertaa kokeillut ja kokemukset ovat positiivisia. Jos tavarat hakee itse kaupalta, on veloitus 5,50e. Ruuat on pakattu tukeviin pahvilaatikoihin. Neljä tilausta kuukaudessa maksaisi siis 22 euroa. Uskon, että säästetään tuo summa jo ihan niiden turhien heräteostojen puuttumisella. Sitä paitsi nyt kun perheessä on uhmaikäinen ja vauva, maksan ihan mielelläni pari kymppiä siitä ettei minun tarvitsi kierrellä itse kaupassa. Tilaaminen verkkokaupasta on ollut sujuvaa. Tuotteet voi valita ostoskoriin selaamalla kategorioita tai käyttämällä hakua. Jos hakukenttään kirjoittaa vaikka maito, niin ylimmäisenä tuloksena tulee maidot joita yleensä ostan (isoveli valvoo). En ole kokenut virtuaalisen ostoskorin täyttämisen olevan mitenkään aikaavievää tai hankalaa, päinvastoin. Lisäksi ostoskoreja voi tallentaa, jos ostaa yleensä samoja juttuja.

Ideana on siis sunnuntaina tehdä rauhassa kotona tilaus Cittarista kiertävän ruokalistan mukaan. Maanantaina haetaan laatikot ja loppuviikolla käydään täydentämässä tuoreosastoa. Tavoitteena stressitason lasku, monipuolisempi ruokavalio ja enemmän aikaa muuhun. Kiva olisi toki bonuksena säästää myös rahaa. Katsotaan miten käy.

Stay tuned for next episode 😉

Pysyin budjetissa - kerrankin!

Ensimmäinen kuukausi tätä vuotta takana. Budjetti piti, vaikka kuukauteen osui ylimääräinen 300e meno. Olen erittäin tyytyväinen! Jotkut osa-alueet ylittyivät ja jotkut alittuivat, kokonaistulos 100e plussalla, jee! Viime vuonna budjetti ylittyi muistaakseni 11 kertaa, joten aika hyvä saavutus.

Menoja täytyy silti seurata pidemmän aikaa, jotta tietää oikeasti missä mennään. Kaikki laskut ja hankinnat eivät tietenkään jakaudu tasaisesti kuukausien kesken. Tänä vuonna aionkin lisätä seurantaan myös kumulatiiviset menot. Eli kun asumiseen meni tammikuussa 50e liian paljon, niin seuraavina kuukausina tuo vaje täytyy kiriä kiinni. Toisaalta kun ravintolabudjetti alittui niin se voi toisena kuukautena ylittyä. Aiemmin olen toki näitä myös hieman seuraillut, mutta nyt teen oman sarakkeen tälle exceliin.

Aion myöhemmin kirjoitella aiheesta ”Mitä lapsi maksaa?”, mutta voin nyt jo kertoa että lapsen maailmaan saattaminen maksaa noin 300 euroa. Ainakin meillä. Tämä on siis tuo meidän ylimääräinen meno. Yksi yö synnyttämässä ja kaksi yötä sairaalan täysihoidossa perhehuoneessa. Puolet halvemmalla olisi päässyt jos ei olisi ottanut perhehuonetta, mutta tässä menimme mukavuus eikä rahapussi edellä.

Melko pian kuopuksen syntymän jälkeen saimme iloisen yllätyksen. Esikoisen päivähoitomaksu pieneni, kun perhekoko kasvoi. Erotus on pieni (30e), mutta nostin heti ruokabudjettia tuolla summalla. Ruokakauppaan meni 575e, kun 500e oli budjetoitu. Emme ostaneet mielestäni mitään erityisen kallista (paitsi joitain juustoja), joten todennäköisesti jatkossakin ruokaan menee lähemmäs 600e.

Terveysmenot ja lasten hankinnat alittuivat reilusti. Onneksi olemme olleet terveitä, mutta kuulemma kaikkea ärhäkkää tautia on tulossa. Vauvan kanssa en käynyt vielä paljon shoppailemassa, siksi lasten menot olivat pienet. Mitään hankintoja ei kyllä olisi tarvinnutkaan tehdä.

Kokonaisbudjetti alittui siis 100 eurolla ja aiommekin lyhentää luottokorttivelkaa tuon verran ylimääräistä. Voi olla, että lyhennän velkaa vielä isommalla summalla. Yhteiselle tilillemme on jotenkin päässyt kertymään ”liikaa” rahaa. Yleensähän tilillä on päinvastainen tilanne eli sinne täytyy lisätä rahaa. Nyt sieltä täytyy ottaa pois. Melko hyvä vuoden aloitus siis!

Uusi vuosi - uusi budjetti

Olen odottanut sormet syyhyten, että saan tehdä budjetin uudelle vuodelle. Vuosi 2019 tulee olemaan meidän perheessä taloudellisesti huonoin vuosi ikinä. Mies on opintovapaalla samalla kun minä olen äitiyslomalla. Loppuvuodesta olen myös hoitovapaalla. Huonoja talousvuosia voi toki koska tahansa tulla esimerkiksi sairauksien tai työttömyyden takia, mutta tämä ratkaisu on kaikin puolin vapaaehtoinen ja tiedossa etukäteen.

Budjetin tekeminen uudelle vuodelle kiinnostaa nyt erittäin paljon, koska rahaa on käytössä niin vähän. Hassua miten innoissaan olen, että pääsen laskemaan senttejä ja miettimään mistä kaikesta voi säästää. Joku muu voisi olla kauhuissaan, mutta minulla on oikeasti innostus päällä!

En ole budjetoinut säästämistä, säästetään se mitä pystytään. Luultavasti tämä vuosi menee enemmän säästöjä käytettäessä, ainakin loppuvuoden hoitovapaalla. Viime vuonna osa-aikatyöntekijänä sain säästettyä suurinpiirtein 10% tuloistani. Tähän olen erittäin tyytyväinen. Jatkan edelleen eläkesäästöä 50e/kk ja miehen kanssa 52 viikon haastetta. Jos rahkeet riittää niin säästän vielä muuten ihan säästötilille.

Budjetin tekemisessä on sellainen haaste, että meidän perhe kasvoi vastikään yhdellä. Jos perhekoko pysyisi samana, niin olisi helppoa tehdä budjetti. Miettisi vain mistä voi ehkä säästää ja mitkä kulut pysyvät ennallaan. Nyt kaikki on vähän epävarmaa. Paljonko menee vauvan hankintoihin? Sairasteleeko hän? Kuinka paljon tarvitaan korviketta, onko allergioita? Paljonko vauvan myötä kasvaa sähkön ja veden kulutus? Arpapelillä nyt siis mennään.

Lainanhoitokulut meillä pienenee hieman, sillä saamme alkuvuonna maksettua autolainan loppuun. Jäljelle jää asuntolaina sekä luottokorttivelka. Luottokorttia toivottavasti ei tarvitse käyttää mihinkään uuteen. Toisaalta voisimme lyhentää tuon autolainan verran nyt luottokorttia enemmän, mutta taidamme tarvita ne rahat päivittäisiin menoihin.

Ruokaan ja juomaan kotona meni viime vuonna 490e/kk. Budjetoin tälle vuodelle 500e/kk. Vauvan myötä tulee ostettua vaippoja ja korviketta. Kesällä hän alkaa jo syödä kiinteää ruokaa, mutta määrät ovat aika pieniä. Ruokakaupassa ostelemme aika leväperäisesti ja syömme paljon ylimääräisiä herkkuja, joten yritän tuon vauvan tuoman lisän verran sitten säästää tässä muuten. Pidämme kotiruuasta (onneksi), joten ruokalistalla tulee olemaan enemmän halpoja perusruokia, enemmän suunnitelmallisuutta ja vähemmän kiireessä ostettuja kalliita eineksiä tai muita vastaavia. Ainakin näin teoriassa. Vauva-arki ja suunnitelmallinen, kiireetön ruuanlaitto eivät välttämättä käytännössä tule kohtaamaan.

Ravintolat ja kahvilat veivät viime vuonna 130e/kk, ja tähän budjetoin nyt 100e/kk. Vilkkaan 3-vuotiaan kanssa ravintokäynnit eivät ole tällä hetkellä mikään nautinto ja kun yhtälöön lisätään vielä vauva, niin taitaa ulkona syöminen jäädä aika minimiin. Tykkäämme hyvästä ruuasta ja jos arkena syödään halpoja perusruokia niin ravintolaruoka kyllä maistuisi usein. Onneksi nykyään monesta ravintolasta voi hakea ruokaa tai jopa saada sitä suoraan kotiin. Yritetään nyt pitää nämä kuitenkin tuossa satasessa yhteensä.

Asumisen kustannuksiin lisäsin vauvalisän 15e. Budjettiin siis asumiseen merkattu 180e/kk. (Sähkö, vesi, kiinteistövero, jätehuolto). Terveyteen meillä meni viime vuonna 60e eli 20e/hlö. Loogisesti siis budjetoin nyt terveyteen 60+20=80e.

Autoon budjetoin 120e/kk. Tähän ei kuulu vakuutukset, pelkästään bensat ja huollot. Aika tiukille menee tämän noudattaminen, ainakin jos tulee yllätyksiä.  Pidämme molemmat pyöräilystä ja lapsikin viihtyy pyörän istuimessa. Mukavuussyistä emme kuitenkaan talvipyöräile, joten talvikuukausina bensaa kuluu enemmän. Lisäksi vauvaa ei voi vielä keväällä tai kesällä kuljettaa pyörällä, joten autolla lähdetään kyllä aina kun vauva tulee mukaan. Tässä kohtaa on siis melkoista optimismia ilmoilla noiden kulujen suhteen.

Kuten viime postauksessa kirjoitin: lapsen hankintoihin meni viime vuonna järkyttävät 175e/kk. Tähän budjetoin nyt 150e/kk vaikka lapsia tulee olemaan kaksi. Vauvalle meidän ei tarvitse hankkia kovinkaan paljon ja isosiskokin on siinä iässä, että samaa vaatekokoa käytetään pidempään. Isosiskon vaatekaappia ei tarvitse niin paljon päivittää, eikä ole tiedossa mitään isompia hankintoja hänelle. Kenkiä täytyy taas ostaa ties kuinka monta paria, luultavasti koko budjetti varmaan jo täyttyy niistä…

Puhelin, internet yms. kulut tulevat viemään 75e/kk. Nämä ovat vakiot. Mielestäni tämä on aika iso summa, varsinkin kun ottaa huomioon että meillä ei oikeastaan katsota telkkaria eikä meillä ole Spotifyn lisäksi yhtään maksullista musiikki- tai kanavapalvelua. Tähän kategoriaan meillä kuuluu kyllä ihan turhana paperisen sanomalehden tilaus. Turhana siinä mielessä, että uutisethan saa luettua netin ihmeellisestä maailmasta ilmaiseksi. Paperilehti on meille sellainen ”luksus” josta emme halua luopua. Miehellä on määräaikainen puhelinliittymä ja kodin netti on myös määräaikainen vielä loppuvuoteen saakka. Oman puhelinliittymäni on jo melko edullinen, joten tässä ei valitettavasti paljon säästetä. Jos tulee liian tiukkaa, niin lopetamme tuon sanomalehden tilauksen. Voi olla ettei meillä lopulta ole edes aikaa lukea lehteä.

Tässä ei ole lueteltu kaikkia kulueriä, sillä nytkään ei kukaan jaksa lukea tätä loppuun saakka :D

Eritoten odotan kategorioiden Ruoka ja juoma (kotona ja ulkona), lasten hankinnat sekä auto seuraamista!

Tätä olen odottanut – koko vuoden menot!

Vihdoinkin on saatu vuosi pakettiin. Olen odottanut, että saan lyödä viimeiset ostokset exceliin. Vielä voi tänä vuonna tulla joku pieni kauppaostos, mutta se ei enää paljon tilannetta muuttaisi. Nyt tiedän mihin kaikki  perheen pennoset ovat menneet. On myös mukavaa päästä vertaamaan vuosia 2017 ja 2018 keskenään.

Olen seurannut pelkästään minun ja miehen yhteisen tilin ostoksia. Excelöinnin ulkopuolelle jää molempien omat ostokset. Olen avannut meidän perheen talousasioita enemmän tekstissä Miten jakaa rahat parisuhteessa? Lyhykäisyydessään: molemmat maksavat itse omat harrastuksensa sekä menot yksin ja kavereiden kanssa. Kaikki mitä teemme yhdessä, syömme yhdessä sekä tietenkin taloon ja lapseen liittyvät asiat maksamme yhteiseltä tililtä.

Vuoden 2018 tulos: olemme käyttäneet yhteisiä rahoja yhteensä 31 000 euroa. Suunnilleen saman verran meillä meni vuonna 2017. Onkohan se paljon vai vähän? Olisi todella mielenkiintoista tietää paljonko muut samankokoiset perheet kuluttavat. Vuosien 2017 ja 2018 välillä oli eroja tietyissä kategorioissa, mutta yhteissummassa on vain 500 euron ero. Näissä summissa ei näy ollenkaan säästöön laitetut rahat. Säästämme molemmat omista rahoistamme, meni raha sitten omiin tai yhteisiin säästöihin. Lisäksi kulutusseurantani ei ole kaikilta osin ihan täydellinen, johtuen laiskuudesta ja siitä etten näe tarpeellisena seurata kaikkea millintarkasti. Näistä kommentit kunkin osion kohdalla.

Suurin menoerä oli tietenkin lainanhoito. Lainanhoitoon meni 30% kaikesta kulutuksesta. Tässä kohtaa seuranta menee jo pieleen, sillä tähän kuuluu asuntolainan ja autolainan lisäksi luottokorttivelka. Luottokorttivelkaa tehtiin jo vuoden 2017 puolella kun talouteen ostettiin esimerkiksi kaksi uutta läppäriä. Joka kuukausi maksamme siis luottokorttivelkaa, koska siellä oli saldoa jo vuoden alussa ja vuoden aikanakin jotain isompaa on ostettu velaksi. Tämä hieman vääristää seurantaa.

Seuraavaksi suurin kuluerä on tietenkin ruoka ja juoma kotona. Kuukautta kohden meni 490e. Tässäkin kohtaa joku muu tekisi tarkempaa seurantaa. Meillä tähän sarakkeeseen kuuluu kaikki mitä ostetaan ruokakaupasta. Ruuan lisäksi siis pesuaineet, vaipat, hygieniatuotteet, koiran herkut yms. Olen myös ostanut lapselle kenkiä Cittarista, mutta ne sentään muistan erikseen vähentää ruokakauppaostoksista eli näkyvät oikein lapsen kohdalla.

Auto vei kuukautta kohden 230e. Tätä haluaisin pienentää reilusti. Jouduimme tänä vuonna ostamaan sekä kesä- että talvirenkaat. Lisäksi autoon tehtiin ”ylimääräinen”, kallis huolto. Auton vakuutusta ei ole tässä summassa huomioitu. Toivottavasti ensi vuonna ei menisi huoltoihin yhtä paljon rahaa. Bensakuluja tälle vuodelle tulee ainakin saman verran mitä viime vuodelle, sillä vauvan kanssa ei meidän kaupungissa pahemmin kuljeta kuin omalla autolla. Sitten kun vauva on tarpeeksi iso matkustamaan pyörän takana, niin auton käyttö vähenee ja kustannukset pienenee. Tämä taitaa olla edessä vasta vuonna 2020.

Asumiseen meni 165e/kk. Tässä kohtaa kiinnostaisi erityisesti muiden kulutukset. Tähän kuuluu siis kaikki kiinteistöön liittyvät kulut: vesi, sähkö, verot, jätehuolto. Mielestäni summa on aika maltillinen. Meidän kulutus sähkön ja veden suhteen on jo aika maltillista, joten en näe tässä meillä mahdollisuutta tinkiä. Tietysti vettä kuluu enemmän kun on yksi henkilö taloudessa enemmän ensi vuonna. Lämmitämme talon pääosin puilla, sen lisäksi meillä on suora sähkölämmitys. Kesällä ilmalämpöpumppua käytettiin todella paljon viilennykseen, joten siitä on tullut "ylimääräistä" sähkönkulutusta,

Kodin hankintoihin meni 170e/kk. Tähän kuuluu esimerkiksi puutarhajutut, maalit, sisustus ja huonekalut. Emme pahemmin ostele mitään sisustusjuttuja, mutta nyt remontin yhteydessä ostimme uudet verhot sekä maton ja yhden uuden huonekalun. Olohuonetta ja vanhoja kalusteita maalattiin, joten näihin meni jonkin verran rahaa. Vuonna 2017 meni vain 70e/kk, joten tuo remontti ja sisustuksen uusiminen näkyy tässä osioissa aika hyvin.

Lapsen kuluihin meni huomattavan paljon enemmän mitä olin ajatellut. Jopa 175 e/kk. Vuonna 2017 meni vain 100e/kk. Olen aivan järkyttynyt. Tässäkin kohtaa seuranta ei pidä kaikilta osin paikkaansa, sillä esimerkiksi lapsen lääkeostoja olen merkannut myös terveys- sarakkeeseen ja esimerkiksi vaipat menee ruokaan ja juomaan. Lapsen menoihin tässä lasketaan siis vaateostokset, harrastukset ja muut hankinnat. Piti oikein selata koko vuosi taaksepäin, että mitä isoa hänelle on ostettu. Ainoa isompi ostos oli uusi sänky ja siihen petivaatteita. Muuten kulut koostuvat syksyn harrastuksesta sekä pienemmistä hankinnoista, lähinnä kirppisostoista. J-Ä-R-K-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä. Miten voi mennä noin paljon? Enhän minä edes osta mitään turhaa. Aina kaikki vaatteet ovat oikeasti tarpeellisia ja lelujakaan meillä ei osteta kuin lahjaksi. Tähän täytyy ensi vuonna kiinnittää eritoten huomiota, ostelenko sittenkin turhaa tavaraa lapselle?

Nyt kun tietää mihin rahat on menneet, niin saakin suunnitella budjetin ensi vuodelle! Budjetin tekemisestä tulee erittäin mielenkiintoista ja vielä mielenkiintoisempaa on yrittää pysyä siinä. Meillä on nimittäin laihin tulovuosi edessä koskaan (Taloudellisesti laihaa näkyvissä). Katsotaanpa miten meidän käy!

Hyvää uutta vuotta!

Kirpputoriharrastus säästää rahaa

Teini-ikäisenä ajattelin, että vaatteita kirpputoreilta ostavat ihmiset ovat jotenkin outoja ja vähävaraisia. Siihen aikaan moni muukin tuntui ajattelevan samoin ja kirpputorit kieltämättä olivatkin hieman nuhjuisia paikkoja. Innostuin kirpputoreista vasta kun aloin opiskella. Opiskelijapiireissä meillä oli kaiken maailman teemabileitä ja niihin innostuin shoppailemaan asusteita kirpputoreilta. Tuolloin ostin kirppiksiltä lähinnä naamiaistarvikkeita sekä kodin tavaroita. Vähän myöhemmin aloin ostaa myös vaatteita, mutta hyvien vaatteiden löytäminen on kyllä harvinaista. Oikein kunnolla innostuin kirpputoreista, kun sain lapsen.

Mielestäni pienen vauvan vaatteiden ostaminen uutena on rahan turhaa tuhlaamista. Vauvahan ei ensimmäiseen puoleen vuoteen liiku itse yhtään mihinkään. Vauvaa pidetään sylissä tai hän makoilee jossakin. Vauva myös syö pelkkää maitoa. Yleensä 4-6 kuukauden iässä aletaan maistella muutakin ruokaa pienissä määrin. Näin ollen vauvan vaatteet eivät kulu tai pääse likaantumaan muuta kuin maitopulautuksista ja niistä kuuluisista niskap#skoista ensimmäisen puolen vuoden aikana. Puolessa vuodessa vauvan vaatekoko myös ehtii vaihtua vauvasta riippuen kolme-viisi kertaa. Saman koon vaatetta siis käytetään yhdestä-kahteen kuukautta. Tästä syystä itse en ostanut ensimmäiseen puoleen vuoteen varmaan yhtään vaatetta vauvalle uutena. Hän sai niitä joitakin toki lahjaksi ja sitten oli äitiyspakkauksen uudet vaatteet. Äkkiseltään tuossa laskin, että jos ostaa neljä vaatekertaa uutena + sukat + välihaalarin ja toppahaalarin, niin näihin uppoaa 350e! Kaikki sisävaatteet ainakin tulisi uusia tosiaan kuukauden – kahden välein ja lisäksi neljä vaatekertaa on aika vähän, ellei halua kokoajan seistä pyykkikoneen vieressä. Puolessa vuodessa siis kuluisi vaatekauppaan vähintäänkin sellaiset 1000-2000 euroa. Huhhuh, itse keksin rahoilleni parempaakin vastinetta. Olenkin tähän mennessä ostanut lähes kaiken tyttärelleni kirpputoreilta. En näe kirppisvaatteita pelkästään rahan säästönä, vaan myös jonkinlaisena ekotekona.

Kirppikselle ei voi mennä siten että ”tarvitsen toppahaalarin kokoa 92”. Välttämättä sillä kerralla et löydä sopivaa toppahaalaria. Itselläni ainakin on aika tiukat kriteerit vaatteiden laadusta. Mitä tahansa kulunutta haalaria en suostu ostamaan, vaikka se olisi miten halpa. Lisäksi tietyt vaatemerkit eivät mielestäni kestä kovin hyvin kierrätystä eli esimerkiksi sen tietyn kaksikirjaimisen ruotsalaisliikkeen vaatteet jäävät hyllyihin… Aika usein tulee tehtyä silti hyviä löytöjä. Tälle talvelle löysin esimerkiksi Reiman käyttämättömät toppahousut 15e. (Hintalappu oli vielä kiinni, normaalihinta 75e). Monesti kuulen myös ystäviltäni kommentteja ”Tuo ei voi olla kirppikseltä ostettu”. Kirppikseltä voi siis löytää ihan uudenveroisia vaatteita. Uudenveroisia ovat monesti ainakin juuri pienen vauvan vaatteet, mutta myös isommalle lapselle löytyy uudenveroisia vaatteita. Toki paljon vähemmän, koska ne kuluvat leikeissä – varsinkin ulkovaatteet.

Ainoa huono puoli kirppisshoppailussa on, että tosiaan et välttämättä löydä sitä mitä etsit. Kirppislöytöjen tekeminen vaatii aikaa, vaivaa sekä usein turhia reissuja. Siinä mielessä ymmärrän miksi monet eivät halua ostaa kirpputoreilta. Kirppistely täytyykin nähdä eräänlaisena harrastuksena, joka vie samallalailla aikaa kuin esimerkiksi kuntosalilla käyminen. Tyttäreni viihtyi vauvana hyvin mukana kirppiksillä, mutta jossain vaiheessa hän ei enää jaksanut istuskella rattaissa mukana. Niinpä kirppislöytöjen tekeminen on viime aikoina ollut paljon hankalampaa kuin ennen. Nyt kirppiskäynnit ovat lähinnä nopeita piipahduksia tytön kanssa (lahjon hänet pähkinöillä ja videoilla….) tai  ihanan rauhallisia kiertelyitä, kun pääsen yksin shoppailemaan. Toiset kirpputorit ovat edelleen tunkkaisia ja nuhjuisia ”loisteputkipaikkoja”, mutta onneksi myös kivoja kirppiksiä löytyy. Parhaat kirppikset panostavat nimenomaan lapsiperheisiin esimerkiksi leikkinurkkauksilla, kahviloilla, kunnon vessoilla yms. Viihtyisiä kirpputoreja saisi kyllä silti olla paljon enemmän. Ekologisuus ja hiilijalanjäljen pienentäminen on nykyään trendikästä ja kirppikisillä käydään myös näistä syistä - ei pelkästään taloudellisista syistä.

Mikäli tuleva pikkusisko viihtyy hyvin vaunuissa ja rattaissa niin minulla on tiedossa ehkä noin puolesta vuodesta vuoteen hyvää aikaa tehdä kirppislöytöjä! Tällä kertaa voisi ostaa myös jo hieman ennakkoon tulevia kokoja, sillä viimeistään vuoden päästä taitaa kirppisreissut jäädä harvinaiseksi herkuksi ruuhkavuosien jalkoihin. "Valitettavasti" saan myös hurjan paljon vaatetta siskoltani ja ystävältäni, joilla on tulevaa pikkusiskoa puolisen vuotta vanhemmat tytöt. Luultavasti en joudu ostamaan pikkusiskolle paljoakaan vaatteita, mutta voimme hänen kanssaan sitten kierrällä ja ostaa vaatetta isosiskolle :)

Joulukuun säästöt hyväntekeväisyyteen?

Tätä postausta ei ole tehty yhteistyössä minkään tahon kanssa. Tämä ja kaikki muutkin tekstit ovat omia mielipiteitäni.

Olen aikamoinen jouluihminen. Jo kesällä alkaa joulu pikkuhiljaa hiipiä mieleeni. Viimeistään syksyllä alan pikkuhiljaa selaamaan kivoja joulukuvia Pinterestistä. Lokakuussa ilmestyy ensimmäiset joululehdet kauppoihin ja viimeistään silloin maistelen lehteä lukiessani ensimmäisen glögimukillisen. Joulu ei kuitenkaan ole minulle mikään kaupallinen kulutusjuhla, vaan joulu tarkoittaa ennemminkin aikaa läheisten kanssa sekä rauhoittumista ja vapaata töistä. Toki myös lahjat kuuluvat meidän joulunviettoon yhtä lailla kuin kinkku ja hautausmaakäyntikin.

Joulu ei kuitenkaan kaikille ole ilon juhla. Joulu tarkoittaa monelle myös yksinäisyyttä, liiallista alkoholin käyttöä sekä perheväkivaltaa. Koska kirjoitan säästämisblogia niin jätetään edellä mainitut sikseen ja keskitytään enemmän blogiin liittyvään aiheeseen eli rahaan. Pikaisella googlettamisella selviää, että suomalaiset käyttävät jouluun noin 500 euroa. Summa kuulostaa varmasti hurjan isolta niille, joilla kaikki raha menee peruselämiseen eikä säästöön jää yhtään. Miten näillä ihmisillä olisi varaa järjestää joulun juhla-ateriaa monena päivänä ja sen lisäksi ostaa herkkuja ja lahjoja?

Me, joilla on varaa tuhlata 500 euroa muutamaan päivään, voisimme varmasti auttaa vähävaraisia. Joulun aikaan järjestetään todella paljon erilaisia hyväntekeväisyyskeräyksiä, joista jokainen varmasti löytää itselleen sopivan. Eri tahot keräävät rahaa, tavaraa, vaatteita (sekä uutta että käytettyä) lapsille, aikuisille, vanhuksille ja eläimille Suomessa ja ulkomailla. Itse osallistuin vasta viime vuonna ensimmäistä kertaa, mutta aion ottaa tästä vuosittaisen jouluperinteen.

Viime vuonna osallistuin Nuorkauppakamarin Joulupuu-keräykseen. Joulupuu-keräyksessä kerätään (uusia) lahjoja lapsille, jotka eivät muuten saisi lahjoja välttämättä ollenkaan. Keräyksessä käydään hakemassa keräyspaikan joulukuusesta pakettikortti, jossa on lapsen sukupuoli ja ikä. Hänelle ostetaan lahja ja lahja viedään keräyspisteelle. Lahjat toimitetaan esimerkiksi sosiaalitoimen kautta perille lahjan saajille. Viime vuonna ostin oman tyttäreni ikäiselle lapselle lahjan. Tänä vuonna ostin pienelle tytölle lahjan ja sen lisäksi vielä lahjan teinitytölle. Tämän keräyksen tiimoilta oli lehdessä juttua, että monet ostavat vain pienille lapsille lahjoja ja isommat lapset/teinit jäävät ilman lahjoja. Huomasin tämän itse käytännössä kun hain pakettikortteja kuusesta. Teini-ikäisten lasten lappuja oli kuusi täynnä, mutta pienten lasten laput olivat lähes loppuneet. Äitini ei saanut ollenkaan omien lastenlastensa ikäisien lappuja, mutta hänkin ostaa tänä vuonna lahjan sitten jollekin teinille.

Tänä vuonna ajattelin myös osallistua Hyvä joulumieli-keräykseen. Keräyksen järjestää SPR, MLL, Yle Aamu-tv, Yle Radio Suomi sekä Radio Vega. Keräykseen lahjoitetaan rahaa ja rahoilla jaetaan vähävaraisille lapsiperheille 70 euron arvoisia ruokalahjakortteja. Tämä on ehkä vielä tärkeämpi keräys kuin tuo lahjakeräys. Onhan se vähävaraisille varmasti tärkeämpää saada ruokaa, kuin lahjoja. En ole vielä päättänyt paljonko euroissa tähän lahjoitan, mutta tähän voikin lahjoittaa jouluun saakka, joten ehdin miettimään summan myöhemmin.

Mikäli ei halua lahjoittaa rahaa tai ostaa mitään uutta, niin on myös keräyksiä joihin voi lahjoittaa käytettyjä tavaroita. Jostakin keskustelusta luin sellaisesta, että eräs perhe pitää ns. käänteistä joulukalenteria. Perheen kaksi lasta valitsevat joka päivä yhden lelun, josta luopuvat. Nämä 48 lelua lahjoitetaan vähävaraisille lapsille. Mielestäni aivan mahtava idea! Ehkä otamme tällaisen käyttöön sitten kun lapsi on siinä iässä, että ymmärtää tällaisen merkityksen.

Yksi ihan mahtava tapa tehdä hyväntekeväisyyttä joulun aikaan olisi myös jouluaterian järjestäminen esimerkiksi yksinäisille vanhuksille. Olen monesti lukenut ihmisistä, jotka kutsuvat tuntemattomia kotiinsa jouluaterialle. En ole niin sosiaalinen ihminen, että nauttisin itse tällaisesta. Siksi nostankin hattua niille, jotka tällaisia järjestävät.

Kahteen keräykseen osallistuminen ei tee meidän perheen budjettiin kovinkaan suurta lovea. Jätämme sitten vaikka joulukuussa säästämättä tai ostamme omalle perheelle vähemmän lahjoja. Kehotan jokaista jolla on varaa säästää ja ostaa joululahjoja, miettimään voisiko tehdä saman. Tai keksimään jotain muuta keinoa auttaa.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

Kirjasto - kulttuuria ja viihdettä

Kirjasto – mahtava paikka!

Olen aivan rakastunut kirjastoon. Ihan älyttömästi tarjolla erilaista lukemista ja tekemistä - kaikki täysin ilmaiseksi! (Joo joo, veroissa maksan, tiedän…) Lapsen kanssa käymme kirjastossa noin 2-4 kertaa kuukaudessa. Meillä on aina lastenkirjoja noin kymmenisen kappaletta kotona ja niitä sitten joka kerta vaihdamme muutamia uusiin. Lapsi saa itse valita osan kirjoista ja vanhemmat valitsee osan. Lapsi valitsee itse ääni- ja luukkukirjoja. Vanhemmat valitsevat pidempiä iltasatukirjoja. Monesti laitan lapsen rattaisiin uusia kirjoja lukemaan ja käymme yhdessä aikuisten osastolla. Lapsi ei kovin kauaa viihdy rattaissa, joten yleensä haen jonkun tietyn, ennalta valitsemani, kirjan. Lehtiosastolta katson nopeasti tietyt lehdet mukaan. Mikäli olemme koko perhe liikenteessä niin toinen aikuinen jää lapsen kanssa lastenosastolle ja toinen saa sillä välin rauhassa hakea luettavaa. Meidän kirjastossa ainakin on lapsille leluja ja muuta tekemistä. Totta kai siinä voi myös lukea niitä uusia kirjoja.

Aivan luksusta on joskus päästä yksin kirjastoon. Silloin luen muutamia sanomalehtiä ja tietyistä aikakausilehdistä uusimmat numerot (niitä uusimpia kun ei saa kotiin lainata). Monesti myös selailen kokkikirjoja ihan rauhassa tai katselen askartelukirjoja. Kirjastostahan voisi lainata myös cd-levyjä, mutta niitä en ole itse koskaan lainannut. Leffoja olen joskus lainannut, mutta nykyään meillä ei paljon leffoja katsella. Meidän kirjastosta saa lainata myös liikuntavälineitä, muun muassa kahvakuulaa, käsipainoja, tasapainolautaa tms. Näitä en ole vielä kokeillut. Sen sijaan lautapelejä olen lainannut. Meillä on kirjastossa saatavilla eräs ystäväporukkamme suosikkipeli. Olen jo useaan otteeseen lainannut sen, kun on ystävät olleet tulossa kylään. Aina sitä ei pelata, mutta eipä tuo haittaa. Lisäksi meidän kirjastossa on myös vaihtohylly. Olen usein ottanut sieltä jotain luettavaksi ja palauttanut lukemisen jälkeen takaisin hyllyyn. Vein myös omasta hyllystäni noin parikymmentä kirjaa pois vaihtohyllyyn tuossa taannoin siivousinnostuksessani.

Lopetin kirjojen ostamisen pari vuotta sitten. Aiemmin haaveilin isosta, koko seinän mittaisesta kirjahyllystä. Huomasin kuitenkin, että luen yleensä hyvätkin kirjat vain yhden kerran – miksi siis ostaisin kirjoja hyllyyn pölyttymään? Jotkut kirjat ovat niin hyviä, että ne tekee mieli lukea uudestaan. Yleensä lukukertojen välissä on kuitenkin useampi vuosi, joten silloinkin voin lainata kirjan taas kirjastosta. En ole myöskään vuosiin tilannut mitään lehtiä kotiin. Pidän aikakausilehtien lukemisesta, mutta nekin saan lainattua kirjastosta. Lisäksi olen siitä onnekas, että äitini tilaa aina jotakin lehteä ja tuo ne sitten luettuaan aina minulle. Parhaassa tapauksessa ne kiertävät minulta vielä siskolle tai anopille. Jos tilaisin kaikki hyvät lehdet kotiin tai ostaisin kirjoja omaksi – niihin kuluisi minulta rahaa satoja euroja vuodessa. Nyt saan kaiken saman ilmaiseksi. Hintana on vain se, ettei tiettyä kirjaa tai lehteä saa heti kun haluaa, vaan niitä joutuu odottamaan. Varaaminen meidän kirjastossa on ilmaista ja sitä käytänkin paljon. Ainoa ongelma minulla on, että en aina tiedä mitä lainaisin. Onneksi parilta ystävältä saa joskus hyviä lukuvinkkejä.

Itse olen aika nopea lukija, joten neljän viikon lainausaika riittää minulle hyvin. Lapsen ja miehen lainaamissa kirjoissa sen sijaan uusimistoiminta laulaa aika usein. Eli jos pelkää ettei ehdi lukea kirjaa lainausajan puitteissa, niin lainan voi yleensä uusia. Ainoastaan uusia kirjoja, joihin on yleensä varauksia, ei saa uusittua. Kirjastokirjoissa on myös se hyvä puoli, että ne voi huoletta jättää kesken. Miksi tuhlata aikaa huonoihin kirjohin? Jos ostaisin kirjoja omaksi, lukisin ne kuitenkin pakosta loppuun...

Lukemisiin!