Avasimme mieheni kanssa yhteisen pankkitilin silloin kun otimme pienen pankkilainan asumisoikeusasuntoa varten. Siitä
lähtien raha-asiat ovat menneet samalla kaavalla. Molemmat laittavat yhteiselle
tilille tuloistaan tietyn summan. Olemme tienanneet aiemmin suunnilleen saman
määrän, joten laitoimme aluksi tilille saman euromäärän. Jossain vaiheessa
mieheni alkoi tienata minua enemmän, joten aloimme käyttää prosenttisysteemiä.
Molemmat laittavat yhteiselle tilille 70-80 % tuloistaan. Tätä systeemiä olemme
käyttäneet jo usean vuoden ajan ja meidän ei ole lähes koskaan tarvinnut
riidellä rahasta.
Yhteiseltä tililtä maksamme kaikki yhteiset hankinnat ja elämisen. Siis lainan lyhennykset,
kiinteistöön liittyvät kulut, bensat, lapseen ja koiraan liittyvät ostokset,
ruokaostokset kaupassa, yhteiset ravintolakäynnit, yhteiset matkat,
konserttiliput yms. Joku on joskus ihmetellyt meidän tapaamme. Hänen
mielestään on outoa, että minä suostun maksamaan yhteiseltä tililtä myös
ravintolakäynnin, jossa mies syö pihvin ja juo viiniä ja itse syön pastaa ja
juon vettä. Itse en näe tässä mitään ongelmaa. Jonain toisena kertana minä ehkä
otan jotain kalliimpaa ja mies syö vaikka pizzan. Vaikka jäisin joka kerta
”miinukselle”, niin en silti ymmärrä miksi se olisi ongelma. Olemme kuitenkin
avioliitossa ja juridisestikin omaisuus on yhteistä.
Mites sitten se loppuraha? Sen molemmat ”saavat” käyttää
haluamallaan tavalla. Omista rahoista siis maksamme omat hankinnat eli
vaateostokset, harrastukset sekä syömiset ja juomiset omien kavereiden kanssa. Miehen
rahat kuluvat kalastukseen, moottoripyöräilyyn, keikkareissuihin ja
illanistujaisiin kavereiden kanssa. Minulla vaatteisiin, ravintolakäynteihin
lapsen tai kavereiden kanssa ja liikuntaharrastuksiin. Tämä systeemi on sopinut
meille kuin nenä päähän. Meillä on onneksi molemmilla saman tyyliset
kulutustottumukset, joten riitoja yhteisten rahojen käytöstä ei juurikaan
synny. Isommissa hankinnoissa minä suosisin ehkä vähän halvempaa, mutta mies
haluaa yleensä ostaa laadukkaampaa. Osaamme hyvin tehdä kompromisseja, joten
sopuun päästää aina. Välillä myös huomautan, että miehen kassahihnalle
laittamat erikoisoluet maksavat melko paljon enemmän kuin minun yksi
saunasiiderini, ja silloin mies maksaa oluet omistaan. Ainoat ”riidat” jota
saamme rahasta aikaan ovat ne, kun toinen huomaa että toinen on laittanut yhteiselle
tilille ylimääräistä rahaa. Jos on saanut hyvän palkan, osingot tai lomarahat
niin molemmat tykätään laittaa ylimääräiset rahat yhteiseen pottiin. Silloin
voi olla, että toinen "suuttuu" ja laittaa saman verran itsekin ylimääräistä. Eli
ei mikään huono riidanaihe kuitenkaan!