keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Kirpputoriharrastus säästää rahaa


Teini-ikäisenä ajattelin, että vaatteita kirpputoreilta ostavat ihmiset ovat jotenkin outoja ja vähävaraisia. Siihen aikaan moni muukin tuntui ajattelevan samoin ja kirpputorit kieltämättä olivatkin hieman nuhjuisia paikkoja. Innostuin kirpputoreista vasta kun aloin opiskella. Opiskelijapiireissä meillä oli kaiken maailman teemabileitä ja niihin innostuin shoppailemaan asusteita kirpputoreilta. Tuolloin ostin kirppiksiltä lähinnä naamiaistarvikkeita sekä kodin tavaroita. Vähän myöhemmin aloin ostaa myös vaatteita, mutta hyvien vaatteiden löytäminen on kyllä harvinaista. Oikein kunnolla innostuin kirpputoreista, kun sain lapsen.

Mielestäni pienen vauvan vaatteiden ostaminen uutena on rahan turhaa tuhlaamista. Vauvahan ei ensimmäiseen puoleen vuoteen liiku itse yhtään mihinkään. Vauvaa pidetään sylissä tai hän makoilee jossakin. Vauva myös syö pelkkää maitoa. Yleensä 4-6 kuukauden iässä aletaan maistella muutakin ruokaa pienissä määrin. Näin ollen vauvan vaatteet eivät kulu tai pääse likaantumaan muuta kuin maitopulautuksista ja niistä kuuluisista niskap#skoista ensimmäisen puolen vuoden aikana. Puolessa vuodessa vauvan vaatekoko myös ehtii vaihtua vauvasta riippuen kolme-viisi kertaa. Saman koon vaatetta siis käytetään yhdestä-kahteen kuukautta. Tästä syystä itse en ostanut ensimmäiseen puoleen vuoteen varmaan yhtään vaatetta vauvalle uutena. Hän sai niitä joitakin toki lahjaksi ja sitten oli äitiyspakkauksen uudet vaatteet. Äkkiseltään tuossa laskin, että jos ostaa neljä vaatekertaa uutena + sukat + välihaalarin ja toppahaalarin, niin näihin uppoaa 350e! Kaikki sisävaatteet ainakin tulisi uusia tosiaan kuukauden – kahden välein ja lisäksi neljä vaatekertaa on aika vähän, ellei halua kokoajan seistä pyykkikoneen vieressä. Puolessa vuodessa siis kuluisi vaatekauppaan vähintäänkin sellaiset 1000-2000 euroa. Huhhuh, itse keksin rahoilleni parempaakin vastinetta. Olenkin tähän mennessä ostanut lähes kaiken tyttärelleni kirpputoreilta. En näe kirppisvaatteita pelkästään rahan säästönä, vaan myös jonkinlaisena ekotekona.

Kirppikselle ei voi mennä siten että ”tarvitsen toppahaalarin kokoa 92”. Välttämättä sillä kerralla et löydä sopivaa toppahaalaria. Itselläni ainakin on aika tiukat kriteerit vaatteiden laadusta. Mitä tahansa kulunutta haalaria en suostu ostamaan, vaikka se olisi miten halpa. Lisäksi tietyt vaatemerkit eivät mielestäni kestä kovin hyvin kierrätystä eli esimerkiksi sen tietyn kaksikirjaimisen ruotsalaisliikkeen vaatteet jäävät hyllyihin… Aika usein tulee tehtyä silti hyviä löytöjä. Tälle talvelle löysin esimerkiksi Reiman käyttämättömät toppahousut 15e. (Hintalappu oli vielä kiinni, normaalihinta 75e). Monesti kuulen myös ystäviltäni kommentteja ”Tuo ei voi olla kirppikseltä ostettu”. Kirppikseltä voi siis löytää ihan uudenveroisia vaatteita. Uudenveroisia ovat monesti ainakin juuri pienen vauvan vaatteet, mutta myös isommalle lapselle löytyy uudenveroisia vaatteita. Toki paljon vähemmän, koska ne kuluvat leikeissä – varsinkin ulkovaatteet.

Ainoa huono puoli kirppisshoppailussa on, että tosiaan et välttämättä löydä sitä mitä etsit. Kirppislöytöjen tekeminen vaatii aikaa, vaivaa sekä usein turhia reissuja. Siinä mielessä ymmärrän miksi monet eivät halua ostaa kirpputoreilta. Kirppistely täytyykin nähdä eräänlaisena harrastuksena, joka vie samallalailla aikaa kuin esimerkiksi kuntosalilla käyminen. Tyttäreni viihtyi vauvana hyvin mukana kirppiksillä, mutta jossain vaiheessa hän ei enää jaksanut istuskella rattaissa mukana. Niinpä kirppislöytöjen tekeminen on viime aikoina ollut paljon hankalampaa kuin ennen. Nyt kirppiskäynnit ovat lähinnä nopeita piipahduksia tytön kanssa (lahjon hänet pähkinöillä ja videoilla….) tai  ihanan rauhallisia kiertelyitä, kun pääsen yksin shoppailemaan. Toiset kirpputorit ovat edelleen tunkkaisia ja nuhjuisia ”loisteputkipaikkoja”, mutta onneksi myös kivoja kirppiksiä löytyy. Parhaat kirppikset panostavat nimenomaan lapsiperheisiin esimerkiksi leikkinurkkauksilla, kahviloilla, kunnon vessoilla yms. Viihtyisiä kirpputoreja saisi kyllä silti olla paljon enemmän. Ekologisuus ja hiilijalanjäljen pienentäminen on nykyään trendikästä ja kirppikisillä käydään myös näistä syistä - ei pelkästään taloudellisista syistä.

Mikäli tuleva pikkusisko viihtyy hyvin vaunuissa ja rattaissa niin minulla on tiedossa ehkä noin puolesta vuodesta vuoteen hyvää aikaa tehdä kirppislöytöjä! Tällä kertaa voisi ostaa myös jo hieman ennakkoon tulevia kokoja, sillä viimeistään vuoden päästä taitaa kirppisreissut jäädä harvinaiseksi herkuksi ruuhkavuosien jalkoihin. "Valitettavasti" saan myös hurjan paljon vaatetta siskoltani ja ystävältäni, joilla on tulevaa pikkusiskoa puolisen vuotta vanhemmat tytöt. Luultavasti en joudu ostamaan pikkusiskolle paljoakaan vaatteita, mutta voimme hänen kanssaan sitten kierrällä ja ostaa vaatetta isosiskolle :)



tiistai 27. marraskuuta 2018

Joulukuun säästöt hyväntekeväisyyteen?


Tätä postausta ei ole tehty yhteistyössä minkään tahon kanssa. Tämä ja kaikki muutkin tekstit ovat omia mielipiteitäni.

Olen aikamoinen jouluihminen. Jo kesällä alkaa joulu pikkuhiljaa hiipiä mieleeni. Viimeistään syksyllä alan pikkuhiljaa selaamaan kivoja joulukuvia Pinterestistä. Lokakuussa ilmestyy ensimmäiset joululehdet kauppoihin ja viimeistään silloin maistelen lehteä lukiessani ensimmäisen glögimukillisen. Joulu ei kuitenkaan ole minulle mikään kaupallinen kulutusjuhla, vaan joulu tarkoittaa ennemminkin aikaa läheisten kanssa sekä rauhoittumista ja vapaata töistä. Toki myös lahjat kuuluvat meidän joulunviettoon yhtä lailla kuin kinkku ja hautausmaakäyntikin.

Joulu ei kuitenkaan kaikille ole ilon juhla. Joulu tarkoittaa monelle myös yksinäisyyttä, liiallista alkoholin käyttöä sekä perheväkivaltaa. Koska kirjoitan säästämisblogia niin jätetään edellä mainitut sikseen ja keskitytään enemmän blogiin liittyvään aiheeseen eli rahaan. Pikaisella googlettamisella selviää, että suomalaiset käyttävät jouluun noin 500 euroa. Summa kuulostaa varmasti hurjan isolta niille, joilla kaikki raha menee peruselämiseen eikä säästöön jää yhtään. Miten näillä ihmisillä olisi varaa järjestää joulun juhla-ateriaa monena päivänä ja sen lisäksi ostaa herkkuja ja lahjoja?

Me, joilla on varaa tuhlata 500 euroa muutamaan päivään, voisimme varmasti auttaa vähävaraisia. Joulun aikaan järjestetään todella paljon erilaisia hyväntekeväisyyskeräyksiä, joista jokainen varmasti löytää itselleen sopivan. Eri tahot keräävät rahaa, tavaraa, vaatteita (sekä uutta että käytettyä) lapsille, aikuisille, vanhuksille ja eläimille Suomessa ja ulkomailla. Itse osallistuin vasta viime vuonna ensimmäistä kertaa, mutta aion ottaa tästä vuosittaisen jouluperinteen.

Viime vuonna osallistuin Nuorkauppakamarin Joulupuu-keräykseen. Joulupuu-keräyksessä kerätään (uusia) lahjoja lapsille, jotka eivät muuten saisi lahjoja välttämättä ollenkaan. Keräyksessä käydään hakemassa keräyspaikan joulukuusesta pakettikortti, jossa on lapsen sukupuoli ja ikä. Hänelle ostetaan lahja ja lahja viedään keräyspisteelle. Lahjat toimitetaan esimerkiksi sosiaalitoimen kautta perille lahjan saajille. Viime vuonna ostin oman tyttäreni ikäiselle lapselle lahjan. Tänä vuonna ostin pienelle tytölle lahjan ja sen lisäksi vielä lahjan teinitytölle. Tämän keräyksen tiimoilta oli lehdessä juttua, että monet ostavat vain pienille lapsille lahjoja ja isommat lapset/teinit jäävät ilman lahjoja. Huomasin tämän itse käytännössä kun hain pakettikortteja kuusesta. Teini-ikäisten lasten lappuja oli kuusi täynnä, mutta pienten lasten laput olivat lähes loppuneet. Äitini ei saanut ollenkaan omien lastenlastensa ikäisien lappuja, mutta hänkin ostaa tänä vuonna lahjan sitten jollekin teinille.

Tänä vuonna ajattelin myös osallistua Hyvä joulumieli-keräykseen. Keräyksen järjestää SPR, MLL, Yle Aamu-tv, Yle Radio Suomi sekä Radio Vega. Keräykseen lahjoitetaan rahaa ja rahoilla jaetaan vähävaraisille lapsiperheille 70 euron arvoisia ruokalahjakortteja. Tämä on ehkä vielä tärkeämpi keräys kuin tuo lahjakeräys. Onhan se vähävaraisille varmasti tärkeämpää saada ruokaa, kuin lahjoja. En ole vielä päättänyt paljonko euroissa tähän lahjoitan, mutta tähän voikin lahjoittaa jouluun saakka, joten ehdin miettimään summan myöhemmin.

Mikäli ei halua lahjoittaa rahaa tai ostaa mitään uutta, niin on myös keräyksiä joihin voi lahjoittaa käytettyjä tavaroita. Jostakin keskustelusta luin sellaisesta, että eräs perhe pitää ns. käänteistä joulukalenteria. Perheen kaksi lasta valitsevat joka päivä yhden lelun, josta luopuvat. Nämä 48 lelua lahjoitetaan vähävaraisille lapsille. Mielestäni aivan mahtava idea! Ehkä otamme tällaisen käyttöön sitten kun lapsi on siinä iässä, että ymmärtää tällaisen merkityksen.

Yksi ihan mahtava tapa tehdä hyväntekeväisyyttä joulun aikaan olisi myös jouluaterian järjestäminen esimerkiksi yksinäisille vanhuksille. Olen monesti lukenut ihmisistä, jotka kutsuvat tuntemattomia kotiinsa jouluaterialle. En ole niin sosiaalinen ihminen, että nauttisin itse tällaisesta. Siksi nostankin hattua niille, jotka tällaisia järjestävät.

Kahteen keräykseen osallistuminen ei tee meidän perheen budjettiin kovinkaan suurta lovea. Jätämme sitten vaikka joulukuussa säästämättä tai ostamme omalle perheelle vähemmän lahjoja. Kehotan jokaista jolla on varaa säästää ja ostaa joululahjoja, miettimään voisiko tehdä saman. Tai keksimään jotain muuta keinoa auttaa.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!



tiistai 13. marraskuuta 2018

Kirjasto - kulttuuria ja viihdettä


Kirjasto – mahtava paikka!

Olen aivan rakastunut kirjastoon. Ihan älyttömästi tarjolla erilaista lukemista ja tekemistä - kaikki täysin ilmaiseksi! (Joo joo, veroissa maksan, tiedän…) Lapsen kanssa käymme kirjastossa noin 2-4 kertaa kuukaudessa. Meillä on aina lastenkirjoja noin kymmenisen kappaletta kotona ja niitä sitten joka kerta vaihdamme muutamia uusiin. Lapsi saa itse valita osan kirjoista ja vanhemmat valitsee osan. Lapsi valitsee itse ääni- ja luukkukirjoja. Vanhemmat valitsevat pidempiä iltasatukirjoja. Monesti laitan lapsen rattaisiin uusia kirjoja lukemaan ja käymme yhdessä aikuisten osastolla. Lapsi ei kovin kauaa viihdy rattaissa, joten yleensä haen jonkun tietyn, ennalta valitsemani, kirjan. Lehtiosastolta katson nopeasti tietyt lehdet mukaan. Mikäli olemme koko perhe liikenteessä niin toinen aikuinen jää lapsen kanssa lastenosastolle ja toinen saa sillä välin rauhassa hakea luettavaa. Meidän kirjastossa ainakin on lapsille leluja ja muuta tekemistä. Totta kai siinä voi myös lukea niitä uusia kirjoja.

Aivan luksusta on joskus päästä yksin kirjastoon. Silloin luen muutamia sanomalehtiä ja tietyistä aikakausilehdistä uusimmat numerot (niitä uusimpia kun ei saa kotiin lainata). Monesti myös selailen kokkikirjoja ihan rauhassa tai katselen askartelukirjoja. Kirjastostahan voisi lainata myös cd-levyjä, mutta niitä en ole itse koskaan lainannut. Leffoja olen joskus lainannut, mutta nykyään meillä ei paljon leffoja katsella. Meidän kirjastosta saa lainata myös liikuntavälineitä, muun muassa kahvakuulaa, käsipainoja, tasapainolautaa tms. Näitä en ole vielä kokeillut. Sen sijaan lautapelejä olen lainannut. Meillä on kirjastossa saatavilla eräs ystäväporukkamme suosikkipeli. Olen jo useaan otteeseen lainannut sen, kun on ystävät olleet tulossa kylään. Aina sitä ei pelata, mutta eipä tuo haittaa. Lisäksi meidän kirjastossa on myös vaihtohylly. Olen usein ottanut sieltä jotain luettavaksi ja palauttanut lukemisen jälkeen takaisin hyllyyn. Vein myös omasta hyllystäni noin parikymmentä kirjaa pois vaihtohyllyyn tuossa taannoin siivousinnostuksessani.

Lopetin kirjojen ostamisen pari vuotta sitten. Aiemmin haaveilin isosta, koko seinän mittaisesta kirjahyllystä. Huomasin kuitenkin, että luen yleensä hyvätkin kirjat vain yhden kerran – miksi siis ostaisin kirjoja hyllyyn pölyttymään? Jotkut kirjat ovat niin hyviä, että ne tekee mieli lukea uudestaan. Yleensä lukukertojen välissä on kuitenkin useampi vuosi, joten silloinkin voin lainata kirjan taas kirjastosta. En ole myöskään vuosiin tilannut mitään lehtiä kotiin. Pidän aikakausilehtien lukemisesta, mutta nekin saan lainattua kirjastosta. Lisäksi olen siitä onnekas, että äitini tilaa aina jotakin lehteä ja tuo ne sitten luettuaan aina minulle. Parhaassa tapauksessa ne kiertävät minulta vielä siskolle tai anopille. Jos tilaisin kaikki hyvät lehdet kotiin tai ostaisin kirjoja omaksi – niihin kuluisi minulta rahaa satoja euroja vuodessa. Nyt saan kaiken saman ilmaiseksi. Hintana on vain se, ettei tiettyä kirjaa tai lehteä saa heti kun haluaa, vaan niitä joutuu odottamaan. Varaaminen meidän kirjastossa on ilmaista ja sitä käytänkin paljon. Ainoa ongelma minulla on, että en aina tiedä mitä lainaisin. Onneksi parilta ystävältä saa joskus hyviä lukuvinkkejä.

Itse olen aika nopea lukija, joten neljän viikon lainausaika riittää minulle hyvin. Lapsen ja miehen lainaamissa kirjoissa sen sijaan uusimistoiminta laulaa aika usein. Eli jos pelkää ettei ehdi lukea kirjaa lainausajan puitteissa, niin lainan voi yleensä uusia. Ainoastaan uusia kirjoja, joihin on yleensä varauksia, ei saa uusittua. Kirjastokirjoissa on myös se hyvä puoli, että ne voi huoletta jättää kesken. Miksi tuhlata aikaa huonoihin kirjohin? Jos ostaisin kirjoja omaksi, lukisin ne kuitenkin pakosta loppuun...

Lukemisiin!


tiistai 6. marraskuuta 2018

Taloudellisesti laihaa näkyvissä


Ei uutta budjettirintamalla lokakuun osalta – vituiks meni mutta menköön.

Mennään tällä budjetilla nyt loppuvuosi, vaikka on nähty jo kymmenen kertaa ettei siinä pysytä millään. Teen ensi vuodelle sitten uuden budjetin ja katsotaan miten siinä pysytään. Harmi vain, että meidän talouden menot kasvaa ensi vuonna ja samaan syssyyn tulot laskee. Ei mikään paras mahdollinen yhtälö.

Vuodenvaihteessa saamme jännittää syntyykö perheemme toinen tyttö tänä vuonna vai ensi vuonna. Tästä syystä siis menomme kasvavat, kun kolmesta tuleekin neljä. Hankintoja ei onneksi tälle uudelle tulokkaalle tarvitse kovin paljon tehdä. Laskenkin tässä juuri kuluja myöhempään postaukseen aiheesta ”Paljonko perheen toinen vauva maksaa”. Mieheni jatkaa päätoimisesti opiskelua ensi vuonna, joten hänen tulot pienenevät. Omat tuloni pienenevät tietenkin myös, sillä tipun äitiysrahalle ja samalla loppuu esikoisen joustava hoitoraha kokonaan pois. En ole laskenut paljonko tulot laskevat, mutta nettovaikutus taitaa olla jotain 500-600 euron luokkaa.

Odotan innolla kuitenkin uudenlaista elämänvaihetta! Taloudellisesti melko laihaa kyllä tulossa. Toivottavasti osaamme nyt laskea elintasoa, ettei kaikki säästöt kulu ihan loppuun ensi vuoden aikana. Meillä on tietenkin mahdollisuus lopettaa nykyinen säästäminen ja lisäksi lainoihin voi pyytää lyhennysvapaata, emme ole tätä mahdollisuutta vielä ollenkaan käyttäneet.

Äitiyslomalla voisi lisärahaa saada, kun realisoisi sijoituksia. Maailmantalous päätti nyt meidän perheen kannalta todella huonoon aikaan lähteä laskuun. En todellakaan aio myydä osakkeitani nyt kun niiden arvo vain laskee ja laskee. Oma salkkuni ei onneksi ole vielä kovin paljon miinuksella, mutta kyllä alaspäin tullaan kovaa. Kevään osinkoja odotellessa...

torstai 18. lokakuuta 2018

52 viikon haaste


Luen melko paljon säästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä blogeja. Täytyy myöntää, että vain muutamaa blogia seuraan aktiivisemmin, muuten surffailen blogista toiseen ja luen vain kiinnostavalla otsikolla olevat tekstit. Tästä syystä en valitettavasti tiedä, mistä blogista luin alun perin 52 viikon säästöhaasteesta. Tästä on kuitenkin kirjoiteltu myös aikakausilehdissä ja useissa blogeissa, joten suotakoot anteeksi etten tee kunniaa oikealle lähteelleni.

52 viikon haasteessa säästetään siis 52 viikon ajan. Ideana on laittaa säästöön viikoittain viikkonumeron verran rahaa. Eli kun nyt on viikko 42, säästän tällä viikolla 42 euroa ja ensi viikolla 43 euroa. Näin säästetään vuoden ajan ja lopulta kasassa on 1378e. Keskimääräinen säästösumma kuukaudessa on 116e. Vuoden lopulla viikkonumerot ovat suuria, joten monella voisi tehdä tiukkaa silloin säästää. Useamman viimeisen kuukauden ajan säästösummat olisivat 150-200 euroa kuukaudessa. Alkuvuonna toisaalta säästetään vain kymmeniä euroa kuussa. Monet ovatkin päättäneet soveltaa tätä siten, että säästetäänkin summia epäjärjestyksessä, tilanteen mukaan. Ei enää kuulosta niin pahalta.

Rakastan kaiken maailman haasteita ja varsinkin listojen tekemistä.  Lähdin siis heti tähän mukaan. Laitoin paperille numerot 1-52 ja valitsen joka maanantai sille viikolle sopivan summan. Kerroin haasteesta miehelleni ja hänkin innostui asiasta. Nyt kysyn siis joka maanantai mieheltäni paljonko hän säästää sillä viikolla ja merkkaan molempien käytetyt numerot ylös. Sain jopa houkuteltua tähän haasteeseen yhden ystäväpariskunnan mukaan. Muutkin näköjään innostuvat säästämisestä, kun siinä on joku juju!

Tässä haasteessa voi toki käydä niin, että innostus lopahtaa heti alkuunsa. Olemme nyt molemmat mieheni kanssa napsineet kaikki isot luvut jo pois. Tämän lisäksi molemmat säästetään vähintään 50e/kk muihin juttuihin. Juuri pari viikkoa sitten mieheni sanoi, että laittoi säästötilille 451e. Eli 51 oli hänen virallinen lukunsa ja 400 euroa meni säästöön ”muuten vain”. Voi siis olla, että tässä haasteessa ei ole meille tarpeeksi haastetta. Mutta jatketaan nyt niin kauan kuin mielenkiintoa riittää. Meilläkin varmasti tulee huonompia kuukausia, joten ehkä niillä alle kympin viikkosäästöille tulee vielä tarvetta.

Henkilölle, joka ei muuten säästä kovin paljon, voi tällainen haaste olla passeli. Se tuo vähän hauskuutta säästämiseen ja kun tietää vuoden päästä odottavan loppusumman, voi vaikka miettiä jo valmiiksi mitä rahalla tekisi. 1378 eurolla pääsee jo aika pitkälle matkalle tai saa ostettua jotain kivaa, ellei halua sijoittaa rahoja pidemmäksi aikaa. Hmm, ehkä keksinkin jonkin kivan tavoitteen jatkaa tätä miehen kanssa.  Jätetään muut säästämme rahat kasvamaan korkoa ja hätävaraksi pahan päivän varalle. Voisimme tuhlata nämä rahat ensi kesänä johonkin koko perheen reissuun. 2756 e olisi aika kiva potti tuhlata kesällä! Ja jos tätä jatkaisi vuodesta toiseen, olisi aina kesälomarahat tienattu.

Hitto, taisin innostua taas, olispa jo maanantai 😉 Kysyin heti tätä kirjoittaessani mieheltäni, että käytetäänkö nämä rahat johonkin kivaan vuoden päästä ja hänkin innostui. Siirsimmekin heti molempien säästösummat yhteiselle säästötilille (joka oli ollut pidempään tyhjillään) ja päätimme että näitä rahoja käytetään vain yhteisiin, kivoihin juttuihin. Tilillä onkin nyt jo mukavasti kertynyt 783 euroa.

Kuka muu on messissä? Mihin tuhlaisit 1378 e vuoden päästä?

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Syyskuussa alamäkeä + Lidl-kokeilua jatkettava


Huomasin jo pari vuotta sitten, että syyskuussa meidän taloudessa tuppaa olemaan erittäin paljon menoja. En osannut varautua niihin tänäkään vuonna. Kesän jälkeen monella tulee varmasti samanlaisia ajatuksia: nyt laitetaan elämä kuntoon. Oli se sitten uusi harrastus tai ruokavalion muuttaminen terveellisemmäksi tai talousasioissa petraaminen. Joillakin voi olla tavoitteena nämä kaikki. Itsekin jo kirjoitin, että menoissa otetaan kulukuuri. Haaveilin, että syyskuussa voimme maksaa autolainaa vähän reippaammin pois, kun mieskin on nyt syksyllä töissä eikä opiskelija. Olin jälleen kerran unohtanut, että syyskuussa meillä on paljon näitä ”ylimääräisiä” menoja.

Syyskuun ”ylimääräisiä” menoja meillä ovat vakuutuslasku. Maksoimme aiemmin koko vuoden laskun kerralla syyskuussa, nykyään laskut neljässä erässä. Tuo neljäsosa kirpaisee silti aika mukavasti, koska kuten olen aiemmin kirjoittanut, meidän tilille ei kerry ylimääräistä vakuutuslaskuja varten. Siitä huolimatta, että joka kuukaudelle olen vakuutusmaksun osuuden budjetoinut. Aionkin nyt muuttaa vakuutusmaksun 12 erään, ehkä sitten nämä laskut ei tunnu niin pahoilta. Meidän vakuutusyhtiössä laskut saa laittaa 1-12 erään, eikä ylimääräisiä kuluja tule.

Syyskuussa tulevat maksuun kiinteistöverot. Useampi satanen livahti taas verokarhun tassuun. Tänä vuonna sentään muistin verot maksaa ajallaan, taisikin olla ensimmäinen kerta. Aiempina vuosina olemme saaneet verottajalta maksumuistutuksen, kuten monta sataa tuhatta muutakin suomalaista. Mitäs lähettävät laskun maaliskuussa ja laittavat eräpäiväksi syyskuun! Kiinteistövero on yksi niistä laskuista, joka meillä ei vielä ole e-laskuna. Tästä viisastuneena taidan maksaa kiinteistöverot ensi vuonna heti laskun tullessa, niin on muutama satanen vähemmän syyskuussa maksettavaa. Jotenkin on tähän asti vain ollut sellainen ajatus, että jos verottajakin panttaa minun rahojani, miksi maksaisin heille etuajassa 😉

Syyskuussa maksetaan yleensä myös lapsen harrastusmaksu. 2-vuotiaalla ei tietenkään tarvitsisi olla vielä harrastuksia, mutta meillä tyttären harrastus on arkiviikon kohokohta. Maksan siis hyvillä mielin 100e/syksy että saamme harrastaa. (Onneksi emme asu pääkaupunkiseudulla. Kuulin, että vastaava harrastus siellä maksaa 270e.)

Syyskuussa piti myös päivittää tyttären vaatekaapin sisältö. Onneksi kevään välikausihaalari menee vielä tämän syksyn. Kenkiä täytyi taas ostaa plus kaikki talvivaatteet. Onneksi tein älyttömän hyviä löytöjä kirppikseltä. Uusia ja uudenveroisia talvivaatteita löytyi, joten näihin ei mennyt kuin 50e. Vielä täytyy silti hommata talvikenkiä, pipoja ja hanskoja. Syyskenkiä piti hankkia kolme paria. Yhteensä kaikkiin lapsen hankintoihin meni 245e. Meillä ostetaan lapselle pääsääntöisesti kaikki kirppikseltä. Kengät ja alusvaatteet ostan aina uutena. Mietin kyllä kauhulla, että mitä kaikki lapsen vaatteet tulee vuoden aikana maksamaan perheissä, joissa kaikki ostetaan uutena.

Ruokakuluihin meni 470e. Minullahan oli (tämä) Lidl-kokeilu käynnissä ja vertailuluku oli 480e. Lidl-kokeilua täytyy jatkaa vielä lokakuussa. Nyt valitettavasti Lidlissä käynnit jäivät aika vähiin, joten kokeilu epäonnistui. Syyskuussa oli yhdet rapujuhlat, joihin tarvikkeet hommattiin isosta marketista. Yksi pidennetty viikonloppu meni mökkeillessä ja halusimme syödä vähän paremmin. Tällöinkin menimme markettiin, sillä halusimme ostaa lihat lihatiskistä. Lisäksi tuntui, että töiden jälkeen oli usein kiire kotiin ja koukkaus Lidlin kautta tuntui ylitsepääsemättömältä. Nyt on tiedossa enemmän tavallisia kotiviikonloppuna, joten pyrin pitäytymään Lidlin valikoimissa!

Budjetti ylittyi syyskuussa yhteensä mukavat 900e! Ehkä ensi syksyä varten osaan varautua tähän.

tiistai 18. syyskuuta 2018

Vakuutusmuutokset


Olin juuri päättänyt tehdä kesän kulutusjuhlan jälkeen ryhtiliikkeen perheen ruokamenoissa, kun uusi vakuutuskirjamme pamahti verkkopalveluun. Kerrankin luin sen ajatuksella. Aloin miettiä, onko kaikki vakuutukset tarpeellisia.

Ensiksi tarkistin koiran vakuutuksen hinnan ja omavastuun. Meidän koira on aina ollut todella terve, joten eläinlääkärissä olemme käyneet keskimäärin noin kerran vuodessa tai harvemmin. Vuosimaksu sekä omavastuu tekivät yhteensä noin 300 euroa eli koiraa tulisi käyttää eläinlääkärissä noin 4 kertaa vuodessa, jotta vakuutuksesta olisi mitään hyötyä. Päätimme irtisanoa koiran vakuutuksen kokonaan. Säästö vuositasolla 220e. Tässähän on toki se riksi, että koira alkaa nyt tai myöhemmin sairastella, mutta päätimme ottaa sen riskin. Melko monta kertaa tosiaan koiraa saa lääkärillä käyttää, jotta vakuutus olisi järkevämpi kuin ilman. Olettaen, että hänelle ei tule mitään erikoissairautta, vaan "perusjuttuja".

Toinen turha vakuutus meidän perheellä oli matkavakuutukset. Miehelle selvisi juuri ennen kesän ulkomaanreissua, että hänellä on ammattiliiton kautta matkavakuutus. Tämä oli tullut puheeksi työkaverin kanssa, kun mieheni jutteli tulevasta reissusta. Mieheni ei ollut koskaan ottanut sen enempää selvää ammattiliiton jäseneduista. Irtisanoimme siis miehen matkavakuutuksen, säästö 45e/vuosi.
Tarkistin oman ammattiliittoni osalta vakuutusasian ja itseasiassa minunkin liittoni tarjoaa minulle matkavakuutuksen! Sen lisäksi minulla on matkavakuutus luottokortissa eli käytännössä minulla on vuosikaudet ollut kolme eri matkavakuutusta. Korvaavuudet vakuutuksissa olivat samat tai jopa hieman paremmat näissä liiton vakuutuksissa. Irtisanoin siis oman matkavakuutukseni, säästö 45e/vuosi.

Meidän vakuutusyhtiö taitaa olla kalleimmasta päästä ja huomasimme lapsivakuutuksen kohdalla, että siinä omavastuu oli aivan älytön. Tätähän en jaksanut silloin vertailla, kun vauvavakuutusta valitsimme. Olen kuitenkin ollut aina tyytyväinen saamaamme palveluun ja korvausasiat ovat sujuneet hyvin ja erittäin nopeasti. Näin ollen emme kilpailuta vakuutusyhtiöitä ainakaan tässä vaiheessa. Näköjään saman vakuutusyhtiön sisälläkin voi saada säästöä aikaiseksi, kun vakuutuksia alkaa tarkastella tarkemmin. Joku viisaampi toki olisi alunperinkin selvittänyt tällaiset vakuutusten päällekkäisyydet tai koiravakuutuksen tarpeellisuuden. No, better late than never. Sainpahan säästöä yli 300e aikaiseksi. (Älkööt kukaan huomauttako paljonko turhaa olemme tässä vuosien saatossa maksaneet….)

tiistai 4. syyskuuta 2018

Testi: Lidl on halpa?


Aina sanotaan, että Lidl on halpa. Mekin käymme joskus Lidlissä, ja monesti kassalla yllättyy loppusumman pienuudesta. Välillä kuitenkin tuntuu, ettei sieltä saa ihan kaikkea mitä tarvitsee. Kirjoitinkin viimeksi, miten olen aika valikoiva joidenkin ruokien suhteen. Juuri tästä syystä minulla on ongelma Lidlin kanssa. Sieltä kun ei välttämättä saa juuri sitä tietynmerkkistä ranskankermaa/juustoa/leipää… Ruokalaskua olisi kuitenkin hyvä saada pienemmäksi. Olen siis päättänyt ottaa nirsosta niskastani kiinni ja annan Lidlille mahdollisuuden.

Aion nyt syyskuun aikana käydä pääosin ruokaostoksilla Lidlissä ja katsoa mitä se tekee ruokalaskulle (ja ruuan maulle). Lidl ei ole työmatkan varrella, mutta ei se kuitenkaan ihan mahdottoman kaukana ole. Pyöräilymatka kotoa Lidliin on vielä ihan siedettävä, noin 4 kilometriä. Työmatkalla Lidlissä käyminen tekee noin kilometrin koukkauksen. Välillä arjessa vaan tuokin matka polkupyörällä tuntuu vähän pitkältä. Citymarket, jossa yleensä käymme, sijaitsee kauppakeskuksessa. Monesti siis tulee samalla reissulla esimerkiksi käytyä apteekissa tai kirjastossa. Lidlin yhteydessä meillä ei ole mitään muita palveluita.

Mitään sen suurempaa hintavertailua en jaksa tehdä, mutta aion verrata yleisesti kuukauden ruokaostosten loppusummaa. Alkuvuonna ruokaostoksiin on mennyt keskimäärin 485e/kk, joten otetaan se vertailuluvuksi. Katsotaan kuinka Lidlin käy!

Ps. Elokuu meni taas pakkasen puolelle (-300e). Syytän lomaa. Mies ja muksu lomailivat elokuusta vielä kaksi viikkoa. Ehkä tilanne alkaa tasaantua, kun nyt olemme viettäneet jo kolme viikkoa normaalia arkea.

tiistai 28. elokuuta 2018

Miten säästää ruokakuluissa?

Kirjoitin edellisellä kerralla, että täytyisi ottaa joku roti näihin ruokakauppamenoihin. Aloin jälleen kerran miettiä miten sitä ruokalaskua saisi pienemmäksi. Esimerkiksi Martat antaa tähän vinkkejä. Aiheesta on myös kirjoituksia erilaisissa lehdissä vähän väliä ja ihmiset jakelevat vinkkejä myös netin keskustelupalstoilla. Pohdin tässä yleisimpien vinkkien toimivuutta meidän perheessä.

Seuraa tarjouksia ja osta monesta paikasta.
Anteeksi nyt vain, kenellä on aikaa käyttää ruokaostoksiin useita tunteja viikossa ja kierrellä eri kaupoissa… Katson kyllä Citymarketin ja Lidlin mainoslehdet läpi, mutta teen ostokset aina yhdessä kaupassa. Eniten käytän Cittaria, koska se on meidän lähikauppa. (Ja meillä on musta plussakortti…) Jos Lidlissä tai Prismassa on jokin liha tai kala tarjouksessa, niin saatan mennä niihin ruokaostoksille. Muuten olen aika uskollinen Cittarille. Järkevämpää on seurata oman kaupan tarjouksia ja muuttaa ruokasuunnitelmia sen mukaan. Tämä sitten taas on ristiriidassa tuon seuraavan vinkin toimivuuden kanssa.

Suunnittele koko viikon ostokset ja pitäydy suunnitelmassa.
Ei toimi ei. Meidän viikot eivät ainakaan koskaan mene suunnitellusti. Jos lataan jääkaapin sunnuntaina täyteen ruokaa, niin kuitenkin viikon aikana syömme extempore jossain muualla kuin kotona. Mummolassa, kaverin luona tai kahvilassa. Viikon lopulla jääkaapissa on edelleen ruokatarvikkeita käyttämättä ja niiden päiväykset lähestyvät. Jos ostan ruokatarvikkeita maltillisesti, syömmekin joka päivä kotona hurjan isoja annoksia ja kauppaan täytyy taas mennä. Mitä useammin käyn kaupassa, sitä useammin teen heräteostoksia. Tai sorrun ostamaan kalliita eineksiä, koska en jaksa taas miettiä ”mitä tänään syötäisiin”. Lisäksi minun ei välttämättä enää torstaina tee mieli tehdä sitä ruokaa mitä olin suunnitellut. Ruoka on kuitenkin minulle enemmänkin nautinto, kuin pelkkä polttoaine. Tämä suunnittelu ei vaan ota siksi onnistuakseen kovinkaan usein.

Pakasta ylijäänyt ruoka tai tee tarkoituksella pakkaseen ruokia, joita voi kiireessä sulattaa.
Juuei. En osaa tätäkään. Tämä ohje menisi hyvin yksiin edellisen kohdan ylijäämäruuan kanssa, mutta ei. Mielestäni ruuan maku muuttuu pakastaessa huonommaksi. Ainoat ruuat, joissa maku ei mielestäni kärsi, ovat makaronilaatikko, lasagne ja jauhelihakastike. En voisi kuvitellakaan pakastavani kasvissosekeittoa tai kanawokkia tai lihaa yksinään (raakana tai paistettuna). Hyi hitto. Onko jollakulla muulla tämä sama ongelma vai olenko vain nirso?

Tee ruoka itse.
Jep, toimii. En ole koskaan jaksanut laskea, mitä jonkin itse kokkaamani annoksen hinnaksi tulee, mutta varmasti on halvempaa kuin ravintoloissa tai valmisruokahyllyssä. Valmisruokia en ole koskaan ostanut (paitsi joskus maksalaatikkoa), mutta eineksiin ja puolivalmisteisiin tulee sorruttua liian usein. En ole mikään huippukokki, mutta itse tehty ruoka on myös paljon parempaa kuin valmisruoka. Näin ainakin luulen, aika vähän on tullut valmisruokia maisteltua. Joskus ravintoloissakin tulee pettymys: tämänkin ruuan tekisin itse paremmin. Olenkin kopioinut muutaman reseptin suoraan ravintoloiden listoilta omaan keittiööni ja palautteen perusteella lopputulos on ollut onnistunut. Yhtä pastareseptiäni olen saanut jakaa aika moneen paikkaan ja reseptin kehitin itse erään ravintolassa syömäni annoksen perusteella.

Syö satokauden mukaan.
Kyllä, näin kannattaa tehdä ja se on samalla ekoteko. Sitrushedelmät ovat halpoja talvella ja ovat parhaimman makuisia myös silloin. Kesällä kannattaa suosia kotimaisia juureksia ja muutakin kotimaista. Parsaa syödään parsakaudella ja mangoja silloin kun niitä saa halvalla. Meidän perheen hevin käyttö on laajentunut todella paljon satokausiajattelun myötä. Yritän ostaa vain tuotteita, joiden kilohinta on korkeintaan 3 euroa. Mielellään korkeintaan 2e. Välillä tämä tuottaa haasteita, mutta tuo myös uusia makuja meidän keittiöön. En todellakaan noudata tuota omaa ohjettani orjallisesti, muutenhan en voisi koskaan syödä esimerkiksi avokadoa tai mitään kotimaista talvella. Satokauden tuotteet tunnistaa yleensä tosiaan ihan hintalapusta tai ne voivat olla enemmän esillä. Sesongit voi myös tarkistaa Satokausikalenterista. Lidl ja Prisma aika kivasti tuovat satokauden kasviksia esille mainonnassaan.

Valitse kauppojen omia merkkejä.
Toimii tietyissä tuotteissa kyllä. Oikeasti monet Pirkat, Rainbowt yms. on tehty ihan samoilla tehtailla kuin Valiot ja Arlat. Tavara purkissa voi olla melkein samaa, purkin ulkoasu on vain erilainen. Ostan yleensä näitä halvempia merkkejä, mutta en osta toista kertaa jos maku on huono. Hyvät (ja halvat) tuotteet löytää siis vain kokeilemalla. Joku vähemmän kranttu voi ostaa pelkkiä kauppojen merkkejä. Itselleni se maku on kuitenkin aika tärkeä. Tajusin olevani melko valikoiva, kun jokin aika sitten ostimme ystäväni kanssa yhdessä aineksia tortilloihin. Ystäväni olisi ottanut aina halvempia merkkejä, mutta minä toistin koko kauppareissun ajan samaan mantraa: ”Ei oteta sitä, se maistuu hirveältä”. Niinpä ostimme Patroksen fetaa, Santa Marian kastikkeet ja mausteet, Valion ranskankermaa ja tietenkin Old El Pason tortillat. Mikään halvempi merkki ei kelvannut minun tortilloihin. Jep jep.

Opettele tekemään ruokaa jämistä tai jo kaapista löytyvistä aineksista.
Toimii. Pystyn loihtimaan monesti aterian jääkaapin jämistä tai kuiva-ainekaapin aineksista. Meillä on kuitenkin aina perustarpeita kuiva-ainekaapissa ja kasviksia jääkaapissa. Tällaiset extempore-ateriat ovat yleensä kasvisruokapainotteisia, meillä ei tosiaan lihaa löydy pakkasesta tai säilykkeenä ikinä. Näin voi siirtää kaupassakäyntiä päivällä tai parilla ja heräteostosten määrä vähenee. Ylijäämäruuista kokkaaminen sen sijaan on myös ekoteko, mikäli ruoka muuten lentäisi roskiin. Ylijääneestä puurosta tai perunamuusista tulee hyviä rieskoja ja jauhelihakastikkeen voi jalostaa vaikka pannariksi. Vähän jo kuivuneet leivät löytävät tiensä lämppäreiksi ja leikkelepaketin jämät munakkaaseen. Joskus ei silti vain jaksa keksiä mitään, joten laiskoina hetkinä meilläkin lentää ruokaa roskiin. Tai koiralle koittaa onnenpäivät.

Leivo itse.

Tulee kyllä joskus leivottua, mutta valitettavasti en ole kovinkaan hyvä leipuri. Kaikki vaivaaminen, kohottaminen, pyörittely, siivoamien yms. alkaa tuntua hukkaan heitetyltä ajalta, kun huomaan mieheni laittavan pullan päälle kinkkua ja juustoa. (Koska luuli sen olevan leipää.) Että sellaiset leipurintaidot.

Älä mene nälkäisenä kauppaan.
Kaikkihan sen tietää miten siinä käy! Karkit, suklaat, pizzat, limut suorastaan hyppää kärryihin….

Näiden pohdintojen jälkeen tajusin olevani melko valikoiva ruuan suhteen. Meillä syödään melko tavallista kotiruokaa, mutta silti haluan sen olevan hyvää, laadukasta ja maistuvaa. Jauheliha on meillä aina 10% eikä rasvaisempaa. Kanan paistisuikaleita en suostu ostamaan koskaan ja makkararuokia syödään todella harvoin. Kalakin täytyy ostaa lihatiskiltä. Arkiruuassa olisi silti näköjään helpompi säästää, jos purkkihernekeitto, kinkkukiusaus tai kalapuikot maistuisivat meille paremmin.

Joka päivä pitää syödä, joten miksei söisi hyvää ruokaa. (Siskon mies totesi joskus näin ja se on mielestäni erittäin hyvä ohjenuora.)

Tulinkin nyt siihen lopputulokseen, että en halua säästää ruokakuluissa. Oikeastaan minun alkoi tehdä mieli kuluttaa yhä enemmän rahaa laadukkaaseen arkiruokaan… Miten tämä nyt näin kääntyi. Täytyy siis ennemminkin alkaa pohtia, kuinka säästää ruokamenoissa laadusta tinkimättä

lauantai 11. elokuuta 2018

Ryhtiliike


Käytän budjetointiin Marttojen sivuilta saatavaa excel-taulukkoa. Ohjelma laskee prosentuaaliset osuudet kaikista menoista. Lainanhoito vie budjetista 32%, ruoka ja juoma kotona 25%. Mikään muu osa-alue ei pääse yli 10%, ja harva jopa yli 5 %. (koko vuoden 2017 tulos) Löysin muuten sattumalta tutkimustuloksen, jossa sanotaan että suomalaiset käyttävät ruokaan keskimäärin 13% kulutusmenoistaan. Meillä näyttäisi menevät siis huomattavan paljon enemmän.

Ruokamenoista olisi siis varmasti mahdollisuus säästää. Tarkennuksena vielä, että merkkaan ruokamenoihin kaiken mitä ostetaan ruokakaupoista. Ostamme ruokakaupasta myös shampoot, pesuaineet ja muut hygieniatuotteet sekä vaipat. En jaksa nähdä vaivaa merkatakseni tällaisia erikseen.

Olen huomannut, että ruokamenoista saa helposti säästettyä, kunhan siihen jaksaa keskittyä. Muistan, että alkuvuonna otin tiukan otteen ruokamenoihin ja sain pidettyä helmikuun ruokakulut lähes 300 eurossa. Tuolloin ei ollut edes ravintolakuluja, jotka olisivat selittäneet pienet ruokaostokset. Tuon helmikuun jälkeen kulut ovat pysyneet budjetin tietämillä, ylitystä on tullut enemmän tai vähemmän joka kuukausi. Huippu koettiin nyt heinäkuussa, kun ruokakauppaan meni 700 euroa. Ruokaostoksiin olen budjetoinut 400e. Meillä syö kaksi aikuista ja yksi taapero.

Heinäkuun hulluttelujen jälkeen nyt on pakko taas tehdä jotain. Alkaa masentaa, kun joka kuukausi mennään yli budjetin, eikä pelkästään ruuan osalta vaan myös kokonaisuutena. Meidän perheellä on tällä hetkellä aika pienet tulot, mutta emme ole osanneet pudottaa elintasoa tulojen kanssa samalle tasolle. Joka kuukausi joudumme siis lykkäämään yhteiselle tilille lisää rahaa, vaikka olen budjetoinut että sinne voisi jopa kertyä hieman ylimääräistä kuukausittain. (Jälleen kerran: Onneksi emme elä kädestä suuhun, vaan meillä on varaa budjetin ylityksiin.)

Nyt on silti tehtävä ryhtiliike. Tällä menolla säästöt hupenevat peruselämiseen eikä niitä ole ensisijaisesti siihen tarkoitettu. Monet aloittavat kesäloman jälkeen laihdutuskuurin tai uuden harrastuksen, minä aion nyt ottaa tavoitteeksi pysyä ruokabudjetissa. Katsotaan kuinka käy. Vinkkejä otetaan vastaan!