keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Eläkesäästäminen - turhaako?


Aloin säästämään itselleni eläkettä, kun olin 25-vuotias. Uskon, että eläkeikää ehditään korottamaan vielä monta kertaa ennen kuin itse pääsen eläkkeelle. Lisäksi tulotaso putoaa eläkkeellä aika paljon ja mikäköhän lienee eläkkeen määrä sitten noin 40-vuoden päästä…. Päätin siis jo nuorena ottaa ohjat omiin käsiini ja aloitin eläkesäästämisen. Ajatuksena on, että näihin säästöihin en koske ennen eläkeikää.

Säästään pankin tarjoamaan vakuutuskuoreen, toisin sanoen kapitalisaatiosopimukseen. Kyseinen sopimus ei ole sidottu mitenkään tiettyyn ikään tai eläkkeellä jäämiseen. Voin nostaa varat pois koska vain, kunhan sopimus on ensin ollut tietyn ajan voimassa. Säästän 50e/kk ja olen säästänyt myös koko äitiysloma-ajankin. Avatessani sopimuksen, sain laskelman siitä paljonko 50e/kk tuottaisi 30-vuodessa. Summa kuulostaa kyllä ihan mukavalta – ennuste on, että 30 vuodessa säästöni kasvavat 58 000 euroon. (Säästösumma 18 000e, loput tuottoa). Tässä laskelmassa on käytetty 7 % vuosittaista tuottoennustetta, mikä on aika optimistinen. Tähän mennessä toteutunut tuottoprosentti on ollut 4,4 % vuotuista tuottoa koko säästöajalta. Mielestäni ihan kohtuullinen tuotto kuitenkin. Voi kuitenkin olettaa, että ihan mukava potti tulisi kerrytettyä, vaikkei ihan tuohon 58 000 euroon pääsisikään.

Saan itse valita mitä tuotteita sopimus sisältää ja tuotteita voi myös vaihtaa sopimuksen sisällä ilman veroseuraamuksia. Tämä olikin iso ratkaiseva tekijä, että otin kyseisen sopimuksen. Lisäksi on joitakin tuotteita, joihin ei pysty sijoittamaan muuten kuin tällaisen vakuutuskuoren kautta. Minulla onkin sopimuksessa isossa osassa kiinteistösijoituksia, joihin en muuten pääsisi käsiksi. Olen myös jonkin verran muutellut sopimuksessa sisällä olevia rahastoja, mutta en viimeiseen pariin vuoteen. Kiinteistösijoitusten lisäksi minulla on sopimuksessa sisällä maailmanlaajuisia osakerahastoja.

Kulut tässä tuotteessa ovat tietenkin korkeammat kuin monessa muussa sijoitustuotteessa. Mielestäni kuitenkin ihan maltilliset, tällä hetkellä 0,5 % vuotuista kulua. Merkintäpalkkiota ei mene kuukausisäästösopimuksesta. Lisäksi lunastuksetkin ovat ilmaisia. Hyvää tuotteessa on myös se, että sieltä voi halutessaan sopia nostavansa tietyn summan aina kuukausittain. Mikäli pidän tuotteen oikeasti tuonne eläkeikään saakka, niin voin nostaa vaikka 500e kuukaudessa lisätuloa itselleni useamman vuoden ajan. Jos haluaisin vaikka jäädä aiemmin pois työelämästä ja elää pelkillä säästöillä, niin esim. tuo 58 000 euroa riittäisi noin kahdeksi ja puoleksi vuodeksi mikäli nostaisin 1500 euroa kuukaudessa (pääomatulovero huomioiden). Mikäli alkaisin säästää esimerkiksi sata euroa kuukaudessa, olisi lopputulos tietenkin paljon suurempi ja työelämästä pois jääminen voisi olla mahdollista paljon aikaisemmin. Tietenkin voin myös nostaa kertyneet varat pois koska vain ja käyttää ne ihan mihin vain itse haluan. Minulla on kuitenkin muita säästöjä, jotka on tarkoitettu enemmänkin pahan ja (mieluummin) hyvän päivän varalle. Lisäksi mikäli minulla olisi eläkeikää lähestyttäessä vielä tallella nämä muut säästöt – voisin kaikkien säästöjen turvin jättäytyä pois työelämästä jo hyvissä ajoin tai vähintäänkin lyhentää työaikaa. Mielestäni eläkesäästäminen on siis erittäin järkevä sijoitus tulevaisuuteen. Eläkkeellä tulotaso putoaa, joten säästöistä on varmasti hyötyä vaikkei olisi aikomuksia jäädä työelämästä aiemmin pois.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Miksi pitäisi säästää?


Miksi pitäisi säästää? Eikö elämästä kuulu nauttia nyt eikä myöhemmin? Miksi elää sitku-elämää, eihän sitä voi tietää kuinka kauan edes elää…

Ystävieni keskuudessa on säästämisessä erilaisia mielipiteitä. Pari ystävääni ovat sitä mieltä, että säästäminen on aivan hanurista ja rahat tulee käyttää elämiseen. Yksi taas haluaisi säästää, mutta päätyy kuitenkin tuhlaamaan säästönsä nopeasti. Vain yhdellä ystävälläni on eläkesäästö ja hän myös säästi järjestelmällisesti asuntoa varten.

Itse olen sitä mieltä, että säästäminen kannattaa ehdottomasti jos siihen on varaa. Mikäli rahat eivät riitä peruselämiseen, niin ei talouttaan kannata vetää vielä tiukemmalle säästämisen takia. (Toisaalta, mikäli rahat eivät riitä peruselämiseen niin jotain muutoksia voisi olla paikallaan tehdä kulutustottumuksissa….) Jos rahoja ei joudu ruokakaupassa laskemaan sentilleen, niin muutaman kympin säästöön laittaminen ei luulisi olevan vaikeaa. Mitä isompi säästösumma, sitä enemmän hyötyä myöhemmin. Itse olen säästänyt lähes aina, summat ovat vaihdelleet muutamista euroista muutamiin satasiin kuukaudessa. Aloin nyt oikein pohdiskella, mitä kaikkea säännöllinen säästäminen on minulle mahdollistanut.

Opiskeluaikoina olin usein kesätöissä vain pari kuukautta ja lopun ajan lomailin. Yhtenä opiskelukesänä olin kuukauden poikaystävän kanssa interreilaamassa ja toisena kesänä tein palkattoman työharjoittelun, jotta valmistuisin nopeammin. Elin koko kesän säästöillä ja opintotuella. Työelämässä olen pitänyt useampaan otteeseen palkatonta lomaa ulkomaanmatkojen vuoksi, kun lomapäiviä ei ole kertynyt muuten tarpeeksi. Asuntolainaakin saimme enemmän mitä meille alun perin luvattiin, en tiedä kuinka iso vaikutus säästöillä oli siihen päätökseen.

Tärkein asia mitä säästöt ovat minulle mahdollistaneet, on mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä nyt lapseni ollessani pieni. Toivottavasti pystyn jatkamaan osittaista hoitovapaata mahdollisimman pitkään. Lisäksi mikäli eläkesäästöni sujuu suunnitellun mukaan, pystyn jättäytymään kokonaan pois työelämästä muutama vuosi ennen virallista eläkeikää. Tästä kirjoittelen lisää myöhemmin.

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että säästäminen kannattaa aina! Voihan niitä säästöjä käyttää kivoihin juttuihin matkan varrella, kuten itse olen tehnyt. Ei kaikkea säästettyä rahaa tarvitse jemmata vuosikausia. Säästämisiin!

torstai 10. toukokuuta 2018

Huhtikuun toteutuneet kulut


Huhtikuu meni meidän perheessä hyvin budjettiin nähden, sillä jäimme 175 euroa plussan puolelle. Ei muuta kuin bilettämään ja tuhlaamaan nekin rahat 😉

Saimme huhtikuussa pidettyä ruokapuolen kulut melkein suunnitellussa. Ruokakuluihin meni vain 20 euroa yli budjetin, eli 420e. Tähän vaikutti kylläkin se, että olin luvannut tarjota miehelle ravintolaillallisen ja tämän maksoin siis omista rahoistani. Lisäksi vietin yhden päivän yksin Helsingissä, jossa toki maksoin omat syömiseni omilla rahoillani. Meillähän on tämä budjetti vain perheen yhteisille rahoille, omat kulutukset jääkööt kaiken seurannan ulkopuolelle… 😉 Näin ollen pystymme huijaamaan (ketäpä muutakaan kuin) itseämme, kun joskus makselemme omista rahoista yhteisiä juttuja. Niin kauan kun jollakin tilillä on perheessä rahaa niin en näe mieltä takertua tällaisiin pikkuseikkoihin.

Lapsen ostoksiin varatut 100 euroa/kk ylittyivät mukavasti, kun niihin meni yli 200 euroa. Kevät on mukavaa aikaa, kun täytyy ostaa kaikenmaailman välikausijuttuja. Meillä ostettiin kevätkengät, saappaat, sadevaatteet sekä kevättakki ja -housut. Lisäksi ostin uv-paidan ja uv-housut jo kesää ajatellen. Nämä olivat onneksi -50% alennuksessa. Suuren osan lapsen vaatteista ostan käytettynä, mutta kengät ja juurikin tuollaiset uimajutskat ostan uutena. Toukokuussa tiedän budjetin ylittyvän taas, sillä hankintalistalla on uusi sänky sekä kesävaatteita. Toivottavasti teen hyviä löytöjä! Ja toivon, että nyt ostamani kengät ja ulkovaatteet mahtuvat vielä syksyllä.

Autoon liittyvät kulut ylittyivät, sillä teimme reissun Helsinkiin ja siitä tuli ylimääräisiä bensakuluja. Tässä kuussa meidän täytyy ostaa uudet kesärenkaat sekä katsastaa auto, joten se tietää taas rahanmenoa tällä saralla.

Koiran menot menivät taas yli. Tilattiin pari isoa ruokasäkkiä nettikaupan tarjouksesta ja ostettiin punkkipanta. Nyt ei silti tarvitse ostaa koiralle ruokaa ainakaan pariin-kolmeen kuukauteen.

Sarakkeet, joissa säästimme huhtikuussa olivat: asuminen, vakuutukset, vapaa-aika, muut menot. Näistä ainoastaan vapaa-ajassa säästimme oikeasti. Asumiskulut ja vakuutukset on laskettu budjettiin kuukausittain keskiarvolla. Nyt kun tässä kuussa ei ollut vakuutuslaskua tai sähkölaskua, niin tokihan se näyttää hyvältä… Virkistys ja vapaa-aika-osiossa ei ollut kuin 15 euroa, enkä edes muista mitä se oli :D Todella virkistävää on ollut, kun olen jo unohtanut mitä teimme alkukuussa. Tähän kategoriaan kuuluu siis keikat, pakohuoneet, seikkailupuistot yms. yhteinen tekeminen miehen/perheen kanssa. Muut menot kategoriaan olen laittanut esim. synttärilahjat. Tässä kuussa ei ollut menoja tällä saralla.

Hyvä fiilis, että kerrankin pysyimme budjetissa! Samalla tiedän, että budjetissa pysyminen tulee olemaan erittäin vaikeaa nyt kun ilmat lämpenivät ja on tiedossa auringonpaistetta. Meillä on nyt jo mennyt todella paljon rahaa extempore jäätelöihin ja grillailemiseen. Tulee sellainen tunne, ettei viitsisi edes seurata kulutusta enää…

tiistai 8. toukokuuta 2018

Alkuvuoden toteutuneet kulut (tammi-maaliskuu)


Kuten jo aiemmin kirjoitin, budjettimme paukkui yli heti vuoden alusta alkaen. Tähän vaikutti monta asiaa. Ensinnäkin meille tuli yllättäviä menoeriä. Auto piti huoltaa ja jouduimme maksamaan tämän lähes 1000 euron laskun luottokortilla. Lainanhoitomenot nousivat tämän takia. Jouduimme tekemään koiralle hankintoja sekä käyttämään hänet eläinlääkärissä. Koiran menojen osalta taisi olla jo maaliskuun kohdalla koko vuoden budjetti käytetty. Lisäksi sairastelimme koko perhe alkuvuonna reilusti. Itse olin 6 viikkoa on/off flunssassa, samoin lapsi. Apteekkiin kului rahaa, kun hain lääkkeitä ja vitamiineja. Lapsi kävi myös yksityisellä lääkärillä. Kuukausitasolla menot ylittivät tulot onneksi vain noin sadalla eurolla/kuukausi. Miten tämä ylijäämä sitten katettiin? Sen olisi voinut kattaa säästöillä, mutta käytimme näihin paikkauksiin omia, henkilökohtaisia rahojamme. Meillä on perheessä sellainen systeemi, että molemmat aikuiset laittavat tuloistaan yhteiselle tilille tietyn summan. Loput rahat jäävät omiin menoihin. Pystymme monesti siis paikkaamaan yhteisen tilin vajausta omilta tileiltämme.

Yllämainitut sairaudet ja muut syyt ovat oikeasti tekosyitä. Mielestäni perheen talouden pitäisi kestää sairastelut ja pienet, yllättävät hankinnat. Auton huoltokin oli tiedossa jo aikoja sitten, joten siihen olisi pitänyt varautua säästämällä. Tämä budjetin pettäminen heti alkuunsa johtui oikeasti siitä, että elämme yli varojemme. Emme ole nipistäneet tarpeeksi tietyistä asioista. Pidämme kiinni totutusta elintasosta, vaikka tulomme ovat pienemmät. Lisäksi tähän ensimmäiseen kvartaaliin ei osunut edes yhtään vakuutuslaskua, joten oikea budjetin ylitys on paljon suurempi. Laskin budjetin nimenomaan niin, että kaikkiin menolajeihin on varattu joka kuukaudelle keskimääräinen summa. Mikäli esim. tammikuussa ei ole vakuutuslaskua maksettavana niin tähän varattu rahamäärä pitäisi jäädä tilille odottamaan laskua. Näin ollen oikeasti ylitimme budjetin paljon isommalla summalla. Meillä ei ole nyt kertynyt tarpeeksi puskuria esimerkiksi siihen kesäkuussa tulevaan vakuutuslaskuun. Meidän tulisi silti skarpata budjetissa pitäytymisessä, koska ensisijaisesti haluaisin käyttää säästöjä kivoihin asioihin eikä perusarkielämiseen.

Positiivista sentään, että huhtikuussa alitimme budjetin ensimmäistä kertaa! En ole vielä ehtinyt katsoa, miten tämä onnistui, mutta palaan siihen lähiaikoina.

maanantai 7. toukokuuta 2018

Budjetti


Kaikki säästämisen oppaat painottavat kahta asiaa: budjettia ja kuluseurantaa. Siitähän kaikki lähtee. Et voi suunnitella rahankäyttöä, mikäli et tiedä mihin rahat kuluvat. Itse rakastan lukujen pyörittelyä, joten siksi olenkin elämäni aikana monesti taulukoinut menojani. Nyt vasta muuttuneet elämäntilanteen vuoksi tein elämäni ensimmäistä kertaa myös budjetin.

Ensin laitoin perheemme menot ylös exceliin kokonaisen vuoden ajalta. Tämä oli helppoa, sillä maksamme lähes kaiken kortilla. Tiliotteelta näkee suoraan mihin rahat häviävät. Helppoa, mutta aikaavievää. Netistä löytyy valmiita pohjia, itse käytin Marttaliiton pohjaa, jota muokkasin meidän perheelle sopivaksi.

Aloitin menojen kirjaamisen ylös syksyllä. Aloin laittaa lukuja ylös exceliin tammikuusta alkaen. Tämä vei aikaa muutaman illan, mutta homma helpottui kun pääsin taulukoinnissa ajan tasalle. Loppuvuonna katsoin menot mobiilipankista noin kerran viikossa ja näin ollen viikon tapahtumien laittaminen exceliin vei vain muutaman minuutin. Pidin tärkeänä sitä, että katson koko vuoden menot, sillä vain muutaman kuukauden taulukointi ei välttämättä tuota oikeaa tulosta. Tietyt laskut kun tulevat vain muutaman kuukauden välein, toiset vain kerran vuodessa. Sähkölaskukin on eri luokkaa talvella ja kesällä, joten koko vuodenkierto on hyvä ottaa huomioon. Lisäksi jos seurantajaksoon ei osuisi esimerkiksi yhtään matkaa tai lomaa niin seuranta vääristyy. Meillä ainakin kuluu enemmän rahaa lomalla kuin arjessa. Vuoden 2018 alussa pystyin siis katsomaan koko vuoden 2017 menot. Tämä oli erittäin mielenkiintoista!

Menojen pohjalta tein meille budjetin. Jos sähköön oli mennyt viime vuonna x euroa niin laitoin budjettiin saman summan ja jaoin sen kuukausittain. Budjetti oli helppo tehdä kiinteiden kustannusten kohdalla. Sähkö, vesi, netti, vakuutusmaksut meidän perheessä ei tänä vuonna paljon eroa viime vuodesta. Lainanhoitokulut ovat myös aika vakiot. Myös terveyteen liittyvät kulut laitoin samoiksi, toivottavasti sairastamme saman verran tai vähemmän tänä vuonna. Meillä ei ole mitään erityissairauksia, mitä pitäisi ottaa huomioon. Kiinteiden kulujen jälkeen tuli se hauska osuus. Mistä voimme säästää, jotta pienentyneet tulot riittävät kuukausittain?

Pienensin budjettiin saman tien ”Ruokailu kotona” saraketta. Tämä on mielestäni helppo kohde säästää. Tähän mennessä ruokakaupassa olimme lapanneet tavaraa ostoskärryihin sen kummemmin hintoja miettimättä. En tiennyt mitä maksaa maitolitra tai leipäpussi. Päätin, että alamme kiinnittää hintoihin huomiota ja alan tietoisesti tekemään halvempaa kotiruokaa. (Ruuassa säästämisestä kirjoittelen myöhemmin lisää). Seuraavaksi piti alkaa tinkiä sarakkeista ”Ruokailu ulkona” sekä ”Virkistys ja vapaa-aika”. Tämä kyllä kirpaisi ja lujaa. Nämä sarakkeet ovat juuri niitä mihin haluan arkielämässä panostaa. Vielä en ole kuitenkaan niin vapaa taloudellisesti, että se olisi mahdollista. Nipistin budjettiin molemmista muutaman kympin/kuukausi kynsin hampain. Myös lapseen liittyvistä hankinnoista nipistin, koska tänä vuonna ei ole tiedossa mitään isompia hankintoja lapsen osalta. Viime vuonna kuitenkin ostimme esimerkiksi autoon turvaistuimen. Myös ”liikenne” saraketta pienensin urakalla, sillä emme enää tarvitse autoa lapsen hoitoon viemiseen. Lapsi myös viihtyy pyörän takana istuimessa, joten päätin että bensakulut saavat pienentyä reilusti.

Tosiaan. Budjettihan on vasta suunnitelma. Vituikshan se meni heti alusta lähtien. Siitä sitten lisää myöhemmin.



perjantai 4. toukokuuta 2018

Tämänhetkinen tilanne


Viimeisin taloudellinen ratkaisumme on herättänyt ihmetystä monelta taholta. Vuoden alussa mieheni jäi opintovapaalle. Samaan aikaan minä jatkoin osittaisella hoitovapaalla, vaikka työnantajani toivoi minua jo kokopäiväisesti töihin. Tulomme koostuvat miehen aikuiskoulutustuesta, minun palkasta, lapsilisästä sekä Kelan maksamasta joustavasta hoitorahasta. Yhteenlasketut nettotulot ovat noin 2700e/kk. (onko tämä siis paljon vai vähän?! tästä myöhemmin lisää) Tuloista maksamme asuntolainan, autolainan, luottokorttivelan ja tietenkin kaikki elämämme menot. Autolainaan pyysimme lainaerän pienennystä, mutta muuten maksamme lainat edelleen normaalisti.

Miten tämä on taloudellisesti mahdollista? Meillä taitaa olla aika edulliset elämäntavat. Emme silti vietä aikaa pelkästään kotona hernekeittoa syöden. Oikeastaan mehän käytämme aika paljon rahaa. Käymme keikoilla ja vietämme usein aikaa muilla paikkakunnilla asuvien ystävien kanssa. Matkustamme välillä myös ulkomaille, harvemmin kylläkin ja viime aikoina lähinnä minä olen käynyt reissuilla. Miehen harrastuksetkin vievät jonkun verran rahaa (moottoripyöräily ja kalastus). Lapsen kanssa käymme maksullisissa harrastuksissa ja remontoimme myös taloa. Miten tämä kaikki onnistuu melko pienillä tuloilla?

Vastaus on yksinkertainen. Meillä on budjetti. Budjetti, jota kuukausittain seurataan ja joka yleensä kuukausittain pettää. Mutta silti pärjäämme – miten? Vastaus on säästöt. Olemme molemmat miehen kanssa säästäneet monta vuotta, ei mitenkään tavoitteellisesti – vaan automaattisesti kuukausittain. Kun lapsen saannin takia minun tuloni putosivat, pystyin silti pitämään suunnilleen saman elintason, koska pystyin käyttämään säästöjäni. Mieheni piti kaikki mahdolliset isyysvapaat, koska siihenkin meillä oli säästöjä. Ja mikä oudointa – olen pystynyt myös säästämään äitiysloman ja osittaisen hoitovapaan aikana. Kolme ystävääni saivat lapsen samoihin aikoihin kuin minä. Kaksi heistä tienaavat meitä kahta muuta huomattavan paljon enemmän (puhutaan vähintään kaksi tuhatta euroa enemmän kuukausitasolla, tarkkaan en tiedä). Paremmin tienaavat menivät molemmat äitiysvapaan jälkeen heti takaisin töihin. Eli kun lapsi oli alle vuoden ikäinen. Molemmat sanoivat, että säästöt on käytetty ja olisi mahdotonta elää pelkästään kotihoidontuella ja miehen palkalla. Itselläni säästöt riittivät ihan hyvin. Ja riittävät edelleen. Tilin saldo on edelleen sitä luokka, että voin jatkaa osa-aikatyötä jonkun aikaa. Myös kaupassa työskentelevä ystäväni oli hoitovapaalla lähes vuoden ja hänen miehensäkään ei kaupan alalle hurjia tienaa.

Miten on mahdollista, että me pienipalkkaiset voimme jäädä hoitovapaalle ja parempipalkkaiset eivät? Vastaus piilee varmasti kulutustottumuksissa sekä säästöissä. Mikäli haluaa jäädä hoitovapaalle, niin elintasoa täytyy laskea ja säästössä olisi hyvä olla rahaa. Säästäminen on kaiken hyvän alku ja juuri. (Keksinkö juuri hyvän sloganin blogilleni? :D) Jokainen tekee tietenkin oman perheensä kannalta sopivat ratkaisunsa. Ei siinäkään ole mitään pahaa, jos haluaa palata mahdollisimman nopeasti työelämään. Eikä raha tarvitse olla siinä edes mikään motivaattori. Suosittelen kuitenkin lukemaan lisää, mikäli mielit jäädä hoitovapaalle tai muuten mietit esimerkiksi työajan lyhentämistä. Kirjoitan meidän perheen budjetista ja säästämisestä lisää myöhemmin.

torstai 3. toukokuuta 2018

Money, money, money! Miksi haluan kirjoittaa rahasta?


Raha. Raha. Raha. Toisilla sitä on paljon, toisilla liian vähän. Ilman sitä ei oikein voi elää.
Rakastan puhua rahasta – miten paljon sitä on, miten sitä voisi saada lisää, sen sijoittamisesta ja säästämisestä. Kavereitani kiinnostaa ennemmin muut aiheet ja miehenikään ei jaksa tarpeeksi jauhaa rahasta. Tuntuu myös, ettei kukaan halua kertoa palkkaansa tai velkojensa määrää. Siksi perustin tämän blogin. Saan kirjoittaa rahasta ja siihen liittyvistä asioista niin paljon kuin lystään, eikä kukaan keskeytä tai vaihda puheenaihetta! En silti tavoittele mitään yksinpuhelua, vaan vastailen myös mielelläni kommentteihin.

Viime aikoina raha on ollut todella paljon mielessä. Tämä johtuu siitä, että teimme mieheni kanssa isoja taloudellisia ratkaisuja ja tulomme ovat nyt pienimmät kuin koskaan. Lisäksi olen ymmärtänyt, että ellen vaihda alaa tai vähintäänkin työpaikkaa, en tule tienaamaan koskaan paljon nykytilannetta enempää palkkatöistä. Siksi mietin myös vaihtoehtoisia tapoja tienata rahaa.
Tämä voi kuulostaa siltä, että minulla olisi jotenkin pakkomielle rahasta. Tai että tavoittelen suuria summia ja haluaisin olla todella rikas. Tilannehan on oikeastaan juuri päinvastainen. En tavoittele tilaa, jossa minulla olisi varaa ostaa uusi auto vuosittain tai matkustaa golf-matkoille luksushotelleihin samppanjaa juomaan. En ole ollenkaan materialisti. Vihaan kerskailukulutusta. Taloudellinen tavoitteeni on elää hyvää arkielämää perheen kanssa. Hyvä arkielämä tarkoittaa ihmisille tietenkin eri asioita. Minulle se tarkoittaa, että on varaa syödä ravintoloissa, kulkea siisteissä vaatteissa, tavata ystäviä, saada elämyksiä, matkustaa kotimaassa ja ulkomailla. Hyvä arkielämä mielestäni tarkoittaa myös, että auton huolto tai yllättävä eläinlääkärikäynti eivät tarkoita katastrofia rahapussille.

Blogissani kirjoitan tästä taloudellisen vapauden tavoittelusta ja siitä, miten olen osittain jo saavuttanut sen. Koen nimittäin jo olevani jossain määrin ”Vapaa Penninvenyttäjä”. Olen elämässäni tinkinyt joistain asioista ja venyttänyt penniä, jotta olen voinut saada vapautta. Blogissa katsotaan siis menneeseen ja mietitään tulevaa. Haluan kertoa miten pienipalkkainenkin voi olla osittain taloudellisesti vapaa. Luvassa ei ole mitään poppakonsteja enkä ole keksinyt pyörää uudelleen. Ehkä joku voi kuitenkin saada teksteistäni vinkkejä säästämiseen tai sysäyksen tekemään rohkeita taloudellisia ratkaisuja omassa elämässään.

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Blogin kirjoittamisesta


Kirjoittaminen oli rakas harrastukseni vielä ala-asteella. Kirjoitin tarinoita kotona ja koulussa pidin äidinkielen tunneista. Tilanne muuttui kuitenkin yläasteella. Muistan, kun yläasteella piti kirjoittaa ensimmäinen aine. Opettaja kehui minun kirjoitustani ja pyysi lukemaan sen ääneen koko luokalle. Olisin halunnut vajota maan alle. En todellakaan halunnut lukea kirjoitustani ääneen. En suostunut lukemaan, vaikka tämä oli opettajan tapa. Aina muutamat parhaat tai erilaiset aineet oppilas luki itse ääneen. Opettaja luki tällä kertaa minun aineeni ja minä kuuntelin posket punaisena. Omien kirjoitusten ”julkisuuteen” tuominen oli ja on edelleen minulle todella vaikeaa. Lopetin kokonaan vapaa-ajalla tarinoiden kirjoittamisen tuon äidinkielen tunnin jälkeen. Vielä pari vuotta sitten en pystynyt edes kirjoittamaan netin keskustelupalstoille, koska jo nimettömänä kirjoituksen julkaiseminen tuntui vaikealta.

Blogin aloittaminen ja julkiseksi tekeminen on siis ollut TODELLA ison kynnyksen takana! Sain uuden sysäyksen kirjoittamiseen, kun jouduin jokin aika sitten kirjoittamaan jotain muuta kuin työ- tai kouluasiaa. Huomasin, kuinka mukavaa tekstin tuottaminen taas oli. Olin jo monta vuotta miettinyt blogin perustamista, mutta mietiskelin vain ettei kukaan halua minun tekstejäni lukea. Päätin kuitenkin mennä epämukavuusalueelle ja aloitin kirjoittamisen.

Kirjoitan tätä blogia lähinnä itselleni. Tuntuu mukavalta kirjoittaa ja jäsennellä ajatuksia. Blogissa kirjoittamiani juttuja mietiskelen päivittäin, joten ihan mukava kirjoittaa näitä ajatuksia myös ylös.
Seuraavassa kirjoituksessa avaan enemmän itse blogin aihetta ja sen taustoja.

Ps. Kielioppi- ja kirjoitusvirheitä tekstistä varmasti löytyy, ehkä myös kotikaupunkini murretta. Toivottavasti teksti on kuitenkin suurelta osin sujuvaa ja helppolukuista.