Kirjoittaminen oli rakas harrastukseni vielä ala-asteella.
Kirjoitin tarinoita kotona ja koulussa pidin äidinkielen tunneista. Tilanne muuttui kuitenkin yläasteella. Muistan,
kun yläasteella piti kirjoittaa ensimmäinen aine. Opettaja kehui minun
kirjoitustani ja pyysi lukemaan sen ääneen koko luokalle. Olisin halunnut
vajota maan alle. En todellakaan halunnut lukea kirjoitustani ääneen. En
suostunut lukemaan, vaikka tämä oli opettajan tapa. Aina muutamat parhaat tai erilaiset
aineet oppilas luki itse ääneen. Opettaja luki tällä kertaa minun aineeni ja
minä kuuntelin posket punaisena. Omien kirjoitusten ”julkisuuteen” tuominen oli ja on edelleen minulle todella vaikeaa. Lopetin kokonaan vapaa-ajalla tarinoiden kirjoittamisen tuon äidinkielen tunnin jälkeen. Vielä pari vuotta sitten en pystynyt edes
kirjoittamaan netin keskustelupalstoille, koska jo nimettömänä kirjoituksen
julkaiseminen tuntui vaikealta.
Blogin aloittaminen ja julkiseksi tekeminen on
siis ollut TODELLA ison kynnyksen takana! Sain uuden sysäyksen kirjoittamiseen, kun jouduin jokin aika sitten
kirjoittamaan jotain muuta kuin työ- tai kouluasiaa. Huomasin,
kuinka mukavaa tekstin tuottaminen taas oli. Olin jo monta vuotta miettinyt blogin perustamista, mutta mietiskelin vain ettei kukaan halua minun tekstejäni lukea. Päätin kuitenkin mennä epämukavuusalueelle ja aloitin kirjoittamisen.
Kirjoitan tätä blogia lähinnä itselleni. Tuntuu mukavalta kirjoittaa ja jäsennellä ajatuksia. Blogissa kirjoittamiani juttuja mietiskelen päivittäin, joten
ihan mukava kirjoittaa näitä ajatuksia myös ylös.
Seuraavassa kirjoituksessa avaan enemmän itse blogin aihetta
ja sen taustoja.
Ps. Kielioppi- ja kirjoitusvirheitä tekstistä varmasti
löytyy, ehkä myös kotikaupunkini murretta. Toivottavasti teksti on kuitenkin suurelta
osin sujuvaa ja helppolukuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti